Ero sivun ”James Herriot” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p l |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 3:
'''James Herriot''' (oik. '''James Alfred Wight''', [[3. lokakuuta]] [[1916]], [[Sunderland]], [[Englanti]] – [[23. helmikuuta]] [[1995]], [[Thirlby]], [[Yorkshire]], Englanti) oli englantilainen eläinlääkäri ja kirjailija. <ref>[http://www.thirsk.org.uk/herriot1.html James Alfred Wight OBE ( James Herriot )] Thirsk North Yorkshire</ref>
Herriotin
==Elämä==
James Alfred Wight syntyi 3. lokakuuta 1916 [[Sunderland]]issa, Englannissa, James (1890–1960) ja Hannah (1890–1980) Wightille. Pian heidän häidensä jälkeen Wightin muuttivat Brandlling Streetiltä [[Sunderland]]ista [[Glasgow]]iin Skotlantiin, missä James työskenteli sekä laivan peltiseppänä että pianistina paikallisessa elokuvateatterissa, kun taas Hannah oli laulaja ja ompelija. Hannah palasi Alfin syntymää varten Sunderlandiin, josta tuli takaisin Glasgowiin kun Alf oli kolme viikkoa vanha. Alf opiskeli [[Yoker]]in peruskoulussa ja [[Hillhead high school]]issa.
1939 kun hän oli 23-vuotias, hän oli ammattitaitoinen [[eläinlääkäri]] joka oli valmistunut Glasgowin eläinlääketieteellisestä. Tammikuussa 1940 hän otti lyhytaikaisen eläinlääkärin työn Sunderlandissa, mutta muutti kesäkuussa työskennelläkseen [[Thirsk]]issä, [[Yorkshire]]ssä, jossa hän viettikin lopun elämäänsä. Marraskuun 5., 1941, hän meni naimisiin Joan Catherine Anderson Danburyn. Pari sai kaksi lasta, James Alexander (Jim) syntyi 1943 ja myöhemmin myös hänestä tuli eläinlääkäri samalla praktiikalla. Rosemary (Rosie) syntyi puolestaan 1947. Hän suunnittelu aluksi alkavansa myös eläinlääkäriksi, mutta päätyi lopulta lääkäriksi yleiselle klinikalle.
Wight palveli [[Royal Air Force]]ssa lentäjänä 1942. Hänen vaimonsa muutti vanhempiensa taloon täksi aikaa ja Wightin saatua vapautuksen RAFista, hän muutti vaimonsa luokse. He asuivat näin aina vuoteen 1946, jolloin he muuttivat takaisin osoitteeseen 23 Kirkgate, pysyen siellä vuoteen 1953. Myöhemmin he muuttivat asuntoon Topcliffe Roadilla, Thirskissä, vastapäätä oppikoulua. Alkuperäinen praktiikka on nyt musea, "The World of James Herriot", kun taas Topcliffen asunto on yksityisessä omistuksessa, eikä ole avoin yleisölle. Myöhemmin he muuttivat vielä [[Thirlby]]yyn, noin neljän mailin päähän Thirskistä, jossa hän asui aina kuolemaansa asti.
Wight yritti vuosia kirjoittaa kirjaa, mutta suurin osa hänen ajastaan meni eläinlääkärin toimessa ja perheen parissa, eikä kirjoittaminen johtanut mihinkään. Vuonna 1966, ollessaan 50, hänen vaimonsa haastoi hänet kirjoittamaan. Saatuaan useita hylkäyksiä muista tarinoista, jotka koskivat esimerkiksi jalkapalloa, hän päätti kirjoittaa siitä minkä tunsi parhaiten. Vuonna 1969 hän kirjoitti ''If Only They Could Talk'' (ei suomennettu), ensimmäisen nykyisin kuuluisista elämäntyöhönsä ja RAFin aikaiseen koulutukseensa liittyvistä kirjoista. Koska hän omisti tuolloin osan eläinlääkäripraktiikasta ja ollen tunnettu henkilö Thirskissä, hän päätti ottaa kirjailijanimen, valiten "James Herriotin" katseltuaan televisiosta peliä, jossa skotlantilainen maalivahti [[Jim Herriot]] pelasti [[Birmingham City F.C.]]ssä [[Manchester United]]ia vastaan. ''If Only They Could Talk'' julkaistiin vuonna 1970 Michael Joseph Ltd-kustantamon julkaisemana, mutta myynti oli hidasta kunnes [[Thomas McCormack]] [[St. Martin's Press]]istä sai kopion kirjasta ja järjesti kaksi ensimmäistä kirjaa julkaistavaksi yhtenä Yhdysvalloissa. Tuloksena oli kirja [[Kaikenkarvaiset ystäväni]], joka oli hetkessä menestys, poikien vielä useita jatko-osia, elokuvia ja televisiosarjan.
Wightilla havaittiin [[eturauhassyöpä]] vuonna 1991 ja hän kävi läpi hoitojaksoja Lambert Memorialin sairaalassa Thirskissä. Hän kuoli 23. helmikuuta 1995, 78-vuotiaana, kotonaan Thirlbyssä.
Heinäkuun 29., 2009 brittiläinen Grand Central Railway, joka hoitaa junamatkoja Wightin syntymäpaikasta Sunderlandista Lontoon King's Crossille, nimesi vasta hankkimansa junan nro. 180112 James Herriotin mukaan kunnioittaakseen hänen muistoaan. Seremoniassa olivat mukana Wightin lapset Rosie ja Jim. <ref>{{cite web|url=http://www.thenorthernecho.co.uk/news/4518641.Grand_Central_Railways_honour_James_Herriot/|title=Grand Central Railways honour James Herriot|last= Douglas|first=Andrew|date=29 July 2009|work=The Northern Echo|publisher=Newsquest Media Group|accessdate=2009-09-16}}</ref>
== Kirjoittaja ==
Kirjoissaan Wight kutsuu kylää jossa hän työskentelee, Darrowbyksi. Darrowby perustuu suuresti Thirskiin ja [[Sowerby]]hyn. Hän myös nimesi uudelleen praktiikan omistajan [[Donald Sinclair]]in Siegfried Farnoniksi ja hänen veljensä [[Brian Sinclair]]in Tristan Farnoniksi.
Wightin tarinat ovat vain osittain omaelämänkerrallisia. Useat tarinat perustuvat löyhästi oikeisiin tapahtumiin ja ihmisiin, ja niitä voidaankin pitää pääsääntöisesti fiktiona.
Historiallisesta näkökulmasta tarinat auttavat näkemään tuon ajan eläinlääkärien alaa; maatalous muuttui runsaasti Wightin aikana ja tuona aikana pääsääntöisesti käytetyt hevoset korvattiin traktoreilla ja eläinlääketiede kompuroi vielä alkuvaiheissaan. Tuolloin keksittiin myös useita lääkkeitä aina antibiootista moniin muihin tänä päivänä yhä käytössä oleviin lääkkeisiin. Myös lemmikkieläinten hoito tuolloin oli vähäisempää ja suurin osa eläinlääkärin ajasta meni suurten maatalouseläinten hoitamiseen. Vuonna 2000 tilanne on täysin päinvastainen ja suurin osa eläinlääkärien ajasta menee lähinnä koirien, kissojen ja muiden pieneläinten hoitamiseen. Wightin aikaan myös esimerkiksi keisarinleikkauksen tekeminen lehmälle oli harvinaista.
Herriot-kirjoja kutsutaan usein "eläintarinoiksi" (Wight itse kutsui niitä "pieniksi kissa ja koira-tarinoiksi"), mutta yleisesti ottaen ne kertovat kuitenkin enemmänkin eläinlääkäristä, joka näyttelee suurta roolia kirjoissa. Kirjoissa tulevat tutuiksi kylän asukkaat, heidän roolinsa eläinten hoidossa ja heidän muu elämänsä. Kirjoissa Herriot toimii sekä eläinten, että ihmisten tarkkailijana ja hän onkin yhtä kiinnostunut sekä eläimistä, että heidän omistajistaan. Wight on käyttänyt tarinoissaan runsaasti huumoria itsestään ja vaikeuksistaan.
Kirjoista tehtiin kaksi elokuvaa ja pitkäikäinen [[BBC]]:n televisiosarja [[Kaikenkarvaiset ystäväni]].
Kuolemansa aikoihin Britannian valittujen palojen numero 96, julkaistu vuonna 1973, joka sisälsi otteita "Kaikenkarvaisista ystävistäni" oli kaikkien aikojen luetuin. Wightin viimeinen kirja, [[Rakkaimmat ystäväni]] nousi välittömästi top 10-kirjojen joukkoon Britanniassa, ja siitä julkaistiin 865 000 ensipainos Yhdysvalloissa.
Herriotin nimeä käytetään yleisesti turistien saamiseksi Thirskiin. Paikallisilla on "The World of James Herriot"-museo (osoitteessa 23 Kirkgate) sekä baari nimeltään "Darrowby Inn". Monet praktiikan alkuperäisistä tarvikkeista voidaan löytää [[Yorkshire Museum of Farming]]ista Murtonista, Yorkista.
== Suomennettuja teoksia ==
| |||