Wikipedia

Ero sivun ”Pro Finlandia (adressi)” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p viitteitä
Velma (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
66 024 muokkausta
p fix
Rivi 1:
{{Tämä artikkeli|käsittelee adressia. Kunniamerkkiä käsittelee artikkeli [[Pro Finlandia]].}}
'''Pro Finlandia -kulttuuriadressi''' oli Venäjän keisari Nikolai II:lle osoitettu adressi, jossa pyydettiin Venäjän keisaria säilyttämään Suomen erityisoikeudet ja aseman.
 
'''Pro Finlandia -kulttuuriadressi''' oli Venäjän keisari Nikolai II:lle osoitettu adressi, jossa pyydettiin Venäjän keisaria säilyttämään Suomen erityisoikeudet ja aseman. [[Helmikuun manifesti|Helmikuun manifestin]]n vuoksi tehdyn [[Suuri adressi|Suuren adressin]] jälkeen alettiin [[Konni Zilliacus|Konni Zilliacuksen]] avustuksella kokoamaan Pro Finlandia -kulttuuriadressia, jonka allekirjoitti 1&nbsp;063 kulttuuripersoonaa kahdestatoista maasta eri puolilta [[Eurooppa]]a.<ref> Zilliacus, s. 13</ref>
 
== Tilanne ennen kulttuuriadressin valmistumista ==
Venäjän keisari [[Nikolai II]]:n aloitteesta oli [[HollantiAlankomaat|Hollannissa]] vuonna [[1899]] kokoontunut [[Haagin sopimus|Haagin rauhakonferenssi]]. Hän oli ehdottanut armeijoiden väkimäärän vähentämistä. Häntä kiitettiin ja nimitettiin rauhanruhtinaaksi. Hänen aikeensa noin kolminkertaistaa suomalaisten asevelvollisten määrä herätti sen tähden suurta vastustusta ja ihmettelyä.<ref>Zilliacus, s. 11 </ref><ref>Juva, 9, s. 97 </ref> Se, että hän oli torjunut pienen, oikeuksiensa puolesta kamppailevan kansan laatiman Suuren adressin, oli herättänyt hämmästystä kaikkialla maailmassa.<ref>Parmanen, s. 121–122</ref>
 
Se, että hän oli torjunut pienen, oikeuksiensa puolesta kamppailevan kansan laatiman Suuren adressin, oli herättänyt hämmästystä kaikkialla maailmassa.<ref>Parmanen, s. 121–122</ref>
 
== Kulttuuriadressin alku ja nimien kerääminen ==
Suuren adressin saama julkisuus oli herättänyt Euroopassa myötätuntoa passiivisella vastarinnalla sortotoimenpiteitä vastustavaa Suomen kansaa kohtaan.<ref>Juva, 9, s. 27</ref> Englantilainen rouva Gertrud Copeland ehdotti [[Rudolf Eucken]]ille, että vedottaisiin keisarin hyvyyteen ja oikeudenmukaisuuteen Euroopan sanomalehdistön kautta. Olihan [[Nikolai II]] rauhan- ja aseistariisumismanifestissaan hetkeä aikaisemmin puhunut ihmisystävällisyyteen, oikeuteen, totuuteen ja lainalaisen rauhallisen kehityksen rakkauteen vedoten. Saksalainen [[Jenan yliopisto]]n professori Rudolf Eucken teki aloitteen kansainvälisen adressin keräämisestä rouva Gertrud Copeland ajatuksen johdosta.<ref>Öhquist, s. 52</ref><ref>Murrosajoilta, Westermarck, Edvar, s. 433</ref>
 
Myös muutamat suomalaiset olivat samaan aikaan suunnitelleet vetoamista keisariin kansainvälisen lähetystön kautta. Ensimmäisenä ajatuksen omaksuneita kulttuurivaikuttajia olivat saksalaiset Rudolf Eucken, [[Theodor Mommsen]], [[Rudolf Virchow]] ja [[Hans Delbrück]], joka muotoili saksalaisen adressin sanamuodon.<ref name="Ö53">Öhquist, s. 53</ref> <ref>Juva, 9, s. 28 </ref> Ranskalaisen adressin nimiä olivat [[Emile Zola]], [[Anatole France]], [[Pascal Adolphe Dagnan-Bouveret]], [[Gaston Paris]], jne.<ref name="Ö53" /> Englantilaisista mukana oli muiden muassa Cambridgen yliopiston valtio-opin professori John Westlake ja [[Herbert Spencer]].<ref name="Ö53" /><ref>Estlander, s. 52</ref><ref>Reuter, s.220-225</ref><ref>Valvoja 1907, s. 752-757</ref><ref>Ur Finlands nyaste historia 2, s. 70</ref><ref>Juva, s. 30</ref><ref>Taistelujen kirja 1, s. 128</ref>▼
Englantilainen rouva Gertrud Copeland ehdotti [[Rudolf Eucken]]ille, että vedottaisiin keisarin hyvyyteen ja oikeudenmukaisuuteen Euroopan sanomalehdistön kautta. Olihan [[Nikolai II]] rauhan- ja aseistariisumismanifestissaan hetkeä aikaisemmin puhunut ihmisystävällisyyteen, oikeuteen, totuuteen ja lainalaisen rauhallisen kehityksen rakkauteen vedoten. Saksalainen [[Jenan yliopisto]]n professori Rudolf Eucken teki aloitteen kansainvälisen adressin keräämisestä rouva Gertrud Copeland ajatuksen johdosta.<ref>Öhquist, s. 52</ref><ref>Murrosajoilta, Westermarck, Edvar, s. 433</ref>
 
▲Myös muutamat suomalaiset olivat samaan aikaan suunnitelleet vetoamista keisariin kansainvälisen lähetystön kautta. Ensimmäisenä ajatuksen omaksuneita kulttuurivaikuttajia olivat saksalaiset Rudolf Eucken, [[Theodor Mommsen]], [[Rudolf Virchow]] ja [[Hans Delbrück]], joka muotoili saksalaisen adressin sanamuodon.<ref name="Ö53">Öhquist, s. 53</ref> <ref>Juva, 9, s. 28 </ref>
 
Ranskalaisen adressin nimiä olivat [[Emile Zola]], [[Anatole France]], [[Pascal Adolphe Dagnan-Bouveret]], [[Gaston Paris]], jne.<ref name="Ö53" />
Englantilaisista mukana oli muiden muassa Cambridgen yliopiston valtio-opin professori John Westlake ja [[Herbert Spencer]].<ref name="Ö53" /><ref>Estlander, s. 52</ref><ref>Reuter, s.220-225</ref><ref>Valvoja 1907, s. 752-757</ref><ref>Ur Finlands nyaste historia 2, s. 70</ref><ref>Juva, s. 30</ref><ref>Taistelujen kirja 1, s. 128</ref>
 
== Adressin sisältö==
Rivi 23 ⟶ 15:
 
== Lähetystön saapuminen Pietariin ==
Maanantaina 26. kesäkuuta 1899 saapuivat lähetystön jäsenet eri tahoilta [[Pietari (kaupunki)|Pietariin]].<ref name="Ö54">Öhquist, s. 54</ref> Kansainvälisessä lähetystössä olivat mukana herrat Nordenskjöld, Brögger, Van der Wlugt, Norman-Hansen, Trarieux ja Brusa.<ref name="Ö53" >Öhquist, s. 57</ref> <ref>Juva, 9 s. 30 </ref> Lähetystö otti ensin yhteyttä hoviministeri Freedricksziin, ja hänen välityksellään pyydettiin pääsyä keisarin luokse. Hän oli hyvin hämmästynyt kuullessaan, että lähetystöllä oli mukanaan kahdestatoista maasta kootut adressit, joiden allekirjoittajina oli tieteen, kirjallisuuden, taiteen ja politiikan etevämpiä edustajia Euroopasta.<ref name="Ö54" /> <ref>Juva, 9, s. 30-31</ref>▼
Maanantaina 26. kesäkuuta 1899 saapuivat lähetystön jäsenet eri tahoilta [[Pietari (kaupunki)|Pietariin]].<ref name="Ö54">Öhquist, s. 54</ref>
 
Kansainvälisessä lähetystössä olivat mukana herrat Nordenskjöld, Brögger, Van der Wlugt, Norman-Hansen, Trarieux ja Brusa.<ref name="Ö53" >Öhquist, s. 57</ref> <ref>Juva, 9 s. 30 </ref>
 
▲Lähetystö otti ensin yhteyttä hoviministeri Freedricksziin, ja hänen välityksellään pyydettiin pääsyä keisarin luokse. Hän oli hyvin hämmästynyt kuullessaan, että lähetystöllä oli mukanaan kahdestatoista maasta kootut adressit, joiden allekirjoittajina oli tieteen, kirjallisuuden, taiteen ja politiikan etevämpiä edustajia Euroopasta.<ref name="Ö54" /> <ref>Juva, 9, s. 30-31</ref>
 
Ensin Freedrickszin lupasi esittää lähetystön pyynnön keisarille ja viimeistään torstaina ilmoittaa vastauksen lähetystölle, mutta jo seuraavana päivänä, keskiviikkona 28. kesäkuuta, hän kertoi asiaa tarkemmin harkittuaan, että tässä tapauksessa pyyntö on esitettävä sisäministeri [[Goremyk]]ille. Lähetystön jäsen Nordenskjöld, joka tunsi silloisen ulkoministerin [[Muravjev]]in, yritti tavoittaa häntä, mutta sai kuulla, että että ministeri oli edellisenä iltana matkustanut pois. Sisäministeri Goremykin tapaaminen estyi kahden päivän aikana kolmesti, hänen siirrettyään sovittua tapaamista. Sitten Goremykin ilmoitti, ettei asia kuulu hänelle vaan Pietarhovin palatsikomendantille. Seuraavana päivänä lähetystö matkusti Pietarhoviin, jossa ilmoitettiin että palatsikomendantti oli matkustanut Pietariin. Kun he olivat palanneet Pietariin, he saivat Goremykilta kutsun tulla tapaamassa häntä, ja niin he saivat kuulla, ettei keisari ota lähetystöä puheilleen.<ref>Öhquist, s. 56</ref><ref>Juva, 9, s. 27-34 </ref>
 
== Lähetystön paluu Helsinkiin ==
Lähetystö sai kansanjoukot ympärilleen palatessaan Suomen läpi kotimaihinsa.<ref>Juva, 9, s. 27, 34–44</ref><ref>Parmanen, s. 76</ref> Lähetystön kunniaksi järjestettiin [[Helsinki|Helsingissä]] aamiaispäivälliset [[Kaivohuone|Kaivohuoneella]]ella. Vaikka lähetystö oli epäonnistunut tehtävässään, tunnelma oli täynnä riemua ja innostusta, paikalla oli jäseniä kaikista silloisista valtiollisista puolueista, muun muassa [[Agathon Meurman]] ja [[Thiodolf Rein|Th. Rein.]] [[G. G. Estlander]] piti puheen ranskaksi.<ref>Murrosajoilta II, Setälä, E. N., s. 534 </ref><ref>Zilliacus, s. 32</ref><ref>Juva, 9, s. 35,37</ref>▼
Lähetystö sai kansanjoukot ympärilleen palatessaan Suomen läpi kotimaihinsa.<ref>Juva, 9, s. 27, 34–44</ref>
<ref>Parmanen, s. 76</ref>
 
▲Lähetystön kunniaksi järjestettiin [[Helsinki|Helsingissä]] aamiaispäivälliset [[Kaivohuone|Kaivohuoneella]]. Vaikka lähetystö oli epäonnistunut tehtävässään, tunnelma oli täynnä riemua ja innostusta, paikalla oli jäseniä kaikista silloisista valtiollisista puolueista, muun muassa [[Agathon Meurman]] ja [[Thiodolf Rein|Th. Rein.]] [[G. G. Estlander]] piti puheen ranskaksi.<ref>Murrosajoilta II, Setälä, E. N., s. 534 </ref><ref>Zilliacus, s. 32</ref><ref>Juva, 9, s. 35,37</ref>
 
Kopiot adressista jaettiin kaikille allekirjoittaneille. Alkuperäinen adressi annettiin professori [[Van der Vlugt|Van der Vlugtin]]in mukaan, [[Haag|Haagin]]in julkiseen kirjastoon säilytettäväksi, koska sitä ei uskallettu jättää Suomeen. Suomen tultua itsenäiseksi hän saapui maahamme, vuonna 1921 tuoden adressiin mukanaan ja se luovutettiin Suomen [[Valtionarkisto]]on. Ulkomainen lehdistö mainitsi lähetystön ja adressin uutisissaan.<ref>Murrosajoilta II, Setälä, E. N., s. 536</ref><ref>Zilliacus, s. 33</ref><ref>Öhquist, s. 57</ref> <ref>Juva, 9, s. 44 </ref>
 
== Adressin seuraukset ==
Venäläiset julkaisivat myöhemmin lentokirjasen, joka puolusteli Venäjän toimia Suomessa. Sitä vastaan laadittiin useita kirjoja monissa maissa. [[Leo Mechelin]] ja [[Robert Hermanson|R. Hermanson]] kirjoittivat lentokirjasia Suomen tilanteesta. Vastaavia kirjoja tekivät myös ranskalaiset, saksalaiset, tanskalaiset, itävaltalaiset, italialaiset ja norjalaiset asiantuntijat.<ref>Murrosajoilta II, Setälä, E. N., s. 538</ref> Venäläisiä hämmästytti Suomen puolesta syntynyt odottamaton ja voimakas liike.<ref>Murrosajoilta II, Setälä, E. N., s. 539</ref><ref>Juva, 9, s. 34</ref>
 
== LähdekirjallisuusLähteet ==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Tommila, Päiviö | Nimike=Suuri adressi 1899 | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1999 | Tunniste= ISBN 951-0-23454-0 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Parmanen, Eino I. | Nimike=Taistelujen kirja I–II | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1936, 1937}}
Rivi 60 ⟶ 45:
==Aiheesta muualla==
* [http://kotisivu.lumonetti.fi/ulrikaj/delegation.pdf Suuren lähetystön jäsenet 13.–20.3.1899]
* [http://www.histdoc.net/pro/valinta.html Pro Finlandia 1899.]
 
[[Luokka:Sortokaudet]]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Pro_Finlandia_(adressi)”