Ero sivun ”Eino Jutikkala” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 39:
===Opiskeluvuodet===
Jutikkala oli pienestä pitäen ollut kiinnostunut tilastoinnista; oman kertomansa mukaan hän oli nähnyt ''Turun kaupungin tilastollisen vuosikirjan'' kymmenvuotiaana ja innostunut niin, että oli julistanut ryhtyvänsä isona Turun kaupunginaktuaariksi.<ref
Ryhdyttyään opiskelemaan historiaa Jutikkalan tärkeimmäksi esikuvaksi muodostui Suomen ja Skandinavian historian professori [[Gunnar Suolahti]]. Tämä oli opiskellut [[Leipzig]]issa [[Karl Lamprecht]]in oppilaana ja tuonut Suomeen lamprechtilaisen kollektiivisen historiatulkinnan eli niin kutsutun kulttuurihistoriallisen metodin. Sen perusajatuksena oli, että historian kantavia voimia eivät ole sodat tai poliittiset päätökset, vaan yhteiskuntien taloudellisissa, sosiaalisissa ja kulttuurillisissa rakenteissa tapahtuvat muutokset. Tämän vuoksi historiantutkimuksen pääkohteena tuli olla ihmisen jokapäiväinen elinympäristö ja sen lainalaisuudet. Suolahden ympärille kerääntyi joukko nuoria tutkijoita, jotka omaksuivat hänen kulttuurihistoriallisen metodinsa, ja joita ryhdyttiin kutsumaan kulttuurihistorialliseksi koulukunnaksi; heihin kuuluivat Jutikkalan lisäksi muun muassa [[Esko Aaltonen]], [[Lauri Kuusanmäki]], [[Heikki Waris]] ja [[Kaarlo Wirilander]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Risto Alespuro et al | Nimeke = Suomalaisen sosiologian juuret | Sivu = 173–185 | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1973 }}</ref>
| |||