Ero sivun ”Ydinainevalvonta” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
ylimääräisten wikilinkkien poisto using AWB |
linkki |
||
Rivi 8:
Luonnonuraani on kallioperässä hyvin laajalle levinnyt, suhteellisen yleinen malmi. Sitä esiintyy merkityksellisinä pitoisuuksina joka puolella maailmaa. [[uraanin esiintyminen|Uraania esiintyy]] siis luonnossa riittäviä määriä, jotta sen fysikaalinen saatavuus ei yksin voi olla esteenä halkeamiskelpoisten materiaalien hankinnalle missään maailman maassa.
Luonnonuraani sellaisenaan ei kuitenkaan ole fissiiliä, eli kykeneväistä ylläpitämään fissioiden ketjureaktiota. Näin on siksi, että luonnonuraanista alle prosentti on uraanin fissiiliä isotooppia U-235 pääosan ollessa huomattavasti yleisempää, mutta halkeamatonta isotooppia U-238. Jotta uraanista saataisiin fissiiliä, se täytyy [[ydinpolttoainekierto|rikastaa]], joka on suhteellisen vaativa tekninen prosessi. [[Ydinvoima]]loissa käytetään yleensä rikastettua uraania, jossa U-235-pitoisuus on noin kolme prosenttia. [[Ydinase]]issa sen sijaan käytetään yli 95 prosentin rikastusastetta, sillä alhaiset rikastusasteet eivät kykene ylläpitämään fissiota muuta kuin kontrolloiduissa olosuhteissa, joita luonnollisesti ei ydinräjähdettä käytettäessä voida ylläpitää.
Myös muita fissiilejä aineita kuin uraanin isotooppia U-235 käytetään ydintekniikassa, etenkin plutoniumia. U-235 on kuitenkin ainoa luonnossa esiintyvä fissiili aine; muiden fissiilien aineiden valmistaminen on vielä huomattavasti hankalampaa kuin uraanin rikastaminen, ja lähes poikkeuksetta vaativat uraanin käyttämistä valmistusprosessissa.<ref name="Lamarsh">Lamarsh, J.: ''Introduction to Nuclear Engineering'', Reading, MA, USA, 1983, ISBN 0-201-82498-1.</ref>
| |||