Ero sivun ”Intiaanien pakkomuutot” versioiden välillä

Vuonna 1830 viisi ns. sivistynyttä heimoa asui edelleen Missisippin itäpuolella: [[chikasaw]]it, [[chotaw]]it, [[creek]]it, [[seminole]]t ja [[cherokee]]t. Monet heistä oliva omaksuneet useita euro-amerikkalaisen kulttuurin piirteitä, mm. kristinuskon. Cherokeilla oli oma kirjoitusjärjestelmä, ja he julkaisivat sanomalehteä sekä cherokeen että englannin kielillä.

 

 

Vuoden 1830 asetuksen jälkeen valtio teki eri heimojen kanssa "sopimuksia" joiden mukaan heimot suostuivat muuttamaan länteen, mm. Oklaholmaan ja Kansasiin. Cherokeet ilmoittivat että heidän kanssaan tehty sopimus ei ole pätevä, sillä se ei olut yhdenkään päätösvaltaisen cherokeen allekirjoittama. Georgialaisten himo päästä eroon cherokeista kiihtyi, sillä heidän maaltaan löytyi [[kultaryntäys|kultaa]]. Cherokeet julistivat maansa itsenäiseksi cherokee-valtioksi. Asiasta käytiin oikeutta [[Yhdysvaltain korkein oikeus|Korkeimmassa oikeudessa]] asti. Cherokeiden muutolle asetettiin määräaika. Sen umpeuduttua 7000 sotilasta pakotti 17 000 cherokeeta kulkemaan, enimmäkseen kävellen, pieni joukko jokilaivoilla, 1200 mailia (1800 km). Arviot kuumuuteen, vatsatauteihin ja nälkään kuolleiden määrästä vaihtelevat 424:stä (hallituksen silloinen virallinen luku) jopa 8000 henkeen. 4000 on yleisimmin kuultu arvio.

Samoin vuonna 1835 noin 15 000 creek-intiaania pakotettiin muuttamaan [[Alabama]]sta ja [[Georgia]]sta Canadian River -intiaanireservaattiin.

 

 

== Katso myös ==