Ero sivun ”Neo-Geo” versioiden välillä

Muihin aikansa konsoleihin verrattuna Neo-Geon kotiversio oli teknisesti ylivertainen, mikä johtui ennen muuta ajan huippua edustaneista grafiikka- ja äänipiireistä. Siinä oli kaksi suoritinta, 16-bittinen [[Motorola]]n [[Motorola 68000|68000]] ja 8-bittinen [[Zilog Z80]] -apusuoritin. Järjestelmän 68000-suoritin toimi 12 megahertsin taajuudella ollen 50 prosenttia nopeampi kuin [[Sega Mega Drive]]n 68000. Neo Geon videopiirit pystyivät esittämään 4 096 väriä ja 380 [[Sprite-grafiikka|sprite]]ä samanaikaisesti (esimerkiksi Sega Mega Drive vain 64 väriä ja 80 spriteä) ja äänipiirit tarjosivat 15 kanavaa. Järjestelmälle olivat ominaisia [[Street Fighter II]] -tyyppiset kaksiulotteiset kamppailupelit, joissa käytettiin skaalausefektiä intensiivisen tunnelman luomiseen. Kolikkopelitaustan vuoksi konsolille julkaistut pelit edustivat lähes yksinomaan suoraviivaista toimintaa.

 

 

1990-luvun puolivälissä SNK pyrki siirtymään uudelle alustalle, mutta kun sen uusi 3D-järjestelmä floppasi, jatkoi SNK Neo-Geon tukemista. Neo-Geo ei kyennyt 1990-luvun puolivälistä yleistyneeseen [[3D-grafiikka|kolmiulotteiseen grafiikkaan]], mutta sitä yritettiin korvata viemällä 2-ulotteisen peliympäristön kehitys niin pitkälle kuin mahdollista. Neo-Geosta revittiin irti tuloksia, joita ei olisi alun perin uskonut mahdolliseksi ja se säilyi varsin suosittuna kolikkopelialustana etenkin Japanissa. Neo-Geon viimeinen virallisesti tuettu peli julkaistiin vuonna 2004, mikä tekee siitä virallisesti kauimmin tuetun konsolin koskaan. Epävirallisesti Neo-Geolle julkaistaan kuitenkin pelejä edelleen.