Ero sivun ”Bartolus de Sassoferrato” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
D'ohBot (keskustelu | muokkaukset)
kielenhuoltoa
Rivi 1:
[[Kuva:Bartolo da sassoferrato.jpg|thumb|right|Bartolus de Sassoferrato]]
'''Bartolus de Sassoferrato''' ([[1313]], Sassoferrato, [[Umbria]] – [[13. heinäkuuta]] [[1457]], [[Perugia]]) oli [[italia]]lainen [[oikeustiede|lakitieteen]] professori ja [[roomalainen oikeus|roomalaisen oikeuden]] asiantuntija. Hän oli yksi [[keskiaika|keskiajan]] vaikutusvaltaisimmista [[juristi|juristeista]] [[Manner-Eurooppa|Manner-Euroopassa]]. Hän kuului tunnettuun kommentaattorien (tai glossaattorien) koulukuntaan. Myöhempien sukupolvien arvostus tulee hyvin esille sanonnasta ”''nemo bonus íurista nisi bartolista''” eli kukaan ei ole kunnon juristi, jos hän ei ole bartolisti.
 
==Elämä ja teokset==
Bartolus syntyi Venturan kylässä lähellä SassoferratioaSassoferratoa Italian [[Marche]]sessassa. Hän opiskeli siviilioikeutta Perugian ja [[BolognaBolognan yliopisto]]n yliopistoissaissa ja valmistui lakitieteen tohtoriksi vuonna [[1334]]. Vuonna [[1339]] hän aloitti oman opettajanuransa opettamalla ensin [[PisaPisan yliopisto|Pisan]]n ja sittemmin Perugian yliopistoissa. Perugian kaupunki teki hänestä kunniakaupunkilaisen vuonna [[1348]]. Vuonna [[1355]] [[keisari]] [[Kaarle IV (keisari)|Kaarle IV]] nimitti hänen neuvonantajakseen (''consiliarius''). Perugiassa [[Baldus de Ubaldis]] ja tämä veljet Angelus ja Petrus olivat hänen oppilaitaan. Kuolema korjasi Bartolusin nuorena, hän saavutti vain 43 vuoden iän.
 
Huolimatta lyhyeksi jääneestä elämänkaarestaanelämästään, Bartolus jätti jälkeensä merkittävän määrän kirjallista tuotantoa. Aina hänen päiviinsä saakka oltiin tyydytty kommentoimaan vain lyhyesti tunnetun lakitekstin ''[[Corpus Iuris Civilis]]'' hämäriä kohtia. Hän oli ensimmäinen, joka kirjoitti kommentit koko teokseen ja sen hämärimpiinkin kohtiin. Hän onnistui tässä tehtävässä niin oivallisesti, että hänen jälkeensä tulleet juristit pitivät häntä todellisena mestarinaan. Hänen teoksestaan puuttuivat vain [[Justianus|JustianuksenJustinianus I]]:n Instituutioita käsittelevät kohdat. Hän kirjoitti myös useita tutkielmia hyvin spesifisistä aiheista. Näiden tutkielmien joukossa on hänen teoksensa, joista (''De fluminibus seu Tyberiadis''). Se sisältää noin 400 juridista käsitystä neuvoa (''consilia''), jotka on kirjoitettu yksityisestä pyynnöstä oikeudellisten neuvojen antamiseksi.
 
Bartolus kehitti useita uusia lainkäytön käsitteitä, jotka ovat muodostuneet osaksi siviililain traditiota. Näiden joukossa olivat merkittävät kontribuutiot eritoten konfliktien lainsäädäntään, joka oli [[1300-luku|1300-luvun]] Italiankin[[Italian]] hyvin epävakaisenepävakaisten ja sotaisten olojen vuoksi keskeinen lainsäädännän alue. Alueen jokaisella kaupungillahankaupungilla oli oma lainsäädäntö ja status sekä omat tavat. Tutkielmassaan ”''De insigniis et armis''” hän ei käsittele ainoastaan [[vaakuna]]oikeutta vaan myös joitain tavaramerkkeihin liittyviä lainsäädännän alueita.
 
Ranskalainen Charles Dumoulin onkin kutsunut häntä "''laintulkitsijoiden kuoronjohtajaksi''".
 
==Perintö==
Bartolus oli tunnettu henkilähenkilö jo elinaikanaan, mutta häntä on pidetty suurimpana roomalaisen lain uudelleenlöytämisen ja uudelleentulkitsemisen juristina. Tämä ei ole todettavissa vain aiemmin todetusta, sillä [[Espanja]]ssa vuosina [[1427]] ja [[1433]] sekä [[Portugali]]ssa [[1446]] hänen kommenttejaan seurattiin hyvin tarkasti näiden maiden soveltaessa roomalaista lainsäädäntöä omaan lakiinsa.
 
Bartolusin maineen tähden hänen nimeään on käytetty hyvin useissa, usein jopa pedanteissa yhteyksissä, kun on haluttu kuvata italialaisessa näytelmässä lakimiestä. Hyvin tunnettu erimerkiksi on tohtori Bartolo [[Gioacchino Rossini]]n oopperassa [[Sevillan parturi]] sekä [[Mozart]]in oopperassa [[Figaron häät]].
Rivi 21:
*Dictionnaire Bouillet mainitsee 1800-luvulla hänen kirjoittamakseen teoksen: Processus Satanae contra Virginem coram judice Jesu.
*[[München]]issä on ilmestynyt hänen koottujen tostensa täydellinen versio Œuvres, 1845–1846, 8 osa in-4.
 
==Viitteet==
<references/>
 
==Kirjallisuutta==