Ero sivun ”Radium” versioiden välillä

'''Radium''' ({{k-la| radium}}) on [[maa-alkalimetallit|maa-alkalimetalleihin]] kuuluva [[alkuaine]], jonka [[kemiallinen merkki]] on '''Ra''' ja [[järjestysluku]] 88. Se on [[radioaktiivisuus|radioaktiivinen]], hopeanvalkoinen, pehmeä [[metalli]], jonka [[elektronegatiivisuus]] on 0,9 ja ensimmäinen [[ionisoitumisenergia]] 510 kJ/mol. Sen löysivät [[Pierre Curie|Pierre]] ja [[Marie Curie]] vuonna [[1898]] Joachimsthalin (nyk. [[Jáchymov]]in) [[pikivälke|pikivälkkeestä]]. Kymmenestä tonnista piki­välkettä saatiin kuitenkin vain milli­gramma radiumia.<ref name=HS>{{verkkoviite|Osoite = http://www2.hs.fi/extrat/teemasivut/tiedeluonto/alkuaineet/88.html | Nimeke = Radiumista syöpähoitoja jo 1900-luvun alussa | Tekijä = Marko Hamilo | Julkaisija = Helsingin Sanomat 15.11.2005 | Viitattu = 14.7.2010}}</ref>

Radium muistuttaa kemiallisilta ominaisuuksiltaan [[barium]]ia<ref name=HS />, mutta on sitä reaktiivisempaa. Radiumyhdisteet värjäävät liekin voimakkaan punaiseksi. Radiumin sukulaisuus [[kalsium]]in kanssa lisää sen vaarallisuutta ihmiselle, sillä se voi kulkeutua luustoon kalsiumin sijaan ja aiheuttaa [[syöpä]]ä. Radiumia käytettiin itsevalaisevissa maaleissa muun muassa [[kello]]issa, [[kompassi|kompasseissa]] ja erilaisissa mittareissa, kunnes sen vaarallisuus huomattiin.<ref>{{verkkoviite | Osoite = http://www.stuk.fi/julkaisut_maaraykset/kirjasarja/fi_FI/kirjasarja3/_files/12222632510021006/default/kirja3_6.pdf | Nimeke = Säteilevät kuluttajatuotteet | Sivu = 322 | Julkaisija = Säteilyturvakeskus (sivu 322, Itsevalaisevat tuotteet) | Viitattu = 14.7.2010}}</ref>

Radiumilla on 25 tunnettua [[isotooppi]]a, jotka kaikki ovat radioaktiivisia. Niistä neljää esiintyy luonnossakin [[uraani]]a tai [[torium]]ia sisältävissä mineraaleissa, koska ne ovat näistä alkuaineista alkavien [[radioaktiivisuus#radioaktiiviset hajoamisketjut|hajoamissarjojen]] välijäseniä. Yleisin ja pitkäikäisin radiumisotooppi on U-238:sta alkavaan hajoamissarjaan kuuluva Ra-226, jonka puoliintumisaika on 1602 vuotta. Sitäkin on luonnossa vain hivenmääriä, sillä se hajoaa edelleen [[radon]]iksi ja se taas erinäisten muiden välivaiheiden ([[Polonium|Po]]-218, Pb-214, [[vismutti|Bi]]-214, Po-214, Pb-210, Bi-210, Po-210) kautta lopulta [[lyijy]]ksi (Pb-206).<ref>{{verkkoviite | Osoite = http://www.stuk.fi/julkaisut_maaraykset/fi_FI/stuk_tiedottaa/_files/12222632510022275/default/luonnon_radioaktiivisia_aineita_sisaltavat_materiaalit.pdf | Nimeke = Luonnon radioaktiivisia aineita sisältävät mineraalit (kaaviot hajoamissarjoista sivulla 5) | Julkaisija = Säteilyturvakeskus | Tiedostomuoto = pdf | Viitattu = 14.7.2010}}</ref>

Kun radium löydettiin, sitä markkinoitiin lähes ihmelääkkeenä. Varsinkin 1920- ja 1930-luvuillaluvulla radioaktiivisuutta pidettiin keholle hyödyllisenä., Siksivaikka sen vaarallisuuskin jo tunnettiin. radiumiaRadiumia myytiin mitä erilaisimpina valmisteina, joiden pitoisuus oli niin suuri, että pitkäaikainen käyttö oli usein hengenvaarallista.<ref>{{verkkoviite | Osoite = http://www.stuk.fi/julkaisut_maaraykset/kirjasarja/fi_FI/kirjasarja3/_files/12222632510021006/default/kirja3_6.pdf | Nimeke = Säteilevät kuluttajatuotteet | Sivu = 321 | Julkaisija = Säteilyturvakeskus (sivu 321, Entisaikojen "terveystuotteet") | Viitattu = 14.7.2010}}</ref> Radium­neuloja istutettiin myös [[syöpä]]­kasvaimiin, jolloin niistä lähtenyt säteily tuhosi syöpä­solut.<ref name=HS /> Nykyisin [[säteilysuojelu]]lainsäädäntö rajoittaa ankarasti sen ja muidenkin radioaktiivisten aineiden käyttöä.<ref>{{verkkoviite | Osoite = http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1991/19910592 | Nimeke = Säteilylaki (592/1991) | Viitattu = 14.7.2010}}</ref><ref>{{verkkoviite | Osoite = http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1991/19911512 | Nimeke = Säteilyasetus (1512/1001) | Viitattu = 14.7.2010}}</ref> Lääketieteellisessä [[sädehoito|sädehoidossakin]] radiumin ovat pitkälti syrjäyttäneet keinotekoiset radioaktiiviset aineet kuten [[koboltti|Co-60]] ja [[cesium|Cs-137]].