Ero sivun ”VT-linja” versioiden välillä

Ylipäällikkö antoi 6. marraskuuta 1941, määräyksen Karjalankannaksen armeijakunnille, että niiden oli määrä suunnitella etulinjan taakse tukilinja.<REF name="AutoXS-1"/> Näin suunniteltiin VT-linja, jonka rakenustöitä tehtiin vuosina 1942–1943, joihin osallistui pääosin Kannaksen yleisreservejä, joka oli perin vähäinen joukko näinkin suureen rakennusurakkaan.<REF name="v1"/> Myöhemmin linjan rakennustöissä käytettiin päälinjasta (Mannerheim-linja) taakse reserviin vedetyt 3. ja 18. divisioonan sekä Ratsuväkiprikaatin miehet aina Neuvostoliiton suurhyökkäyseen asti.<ref name="v2"/> VT-linja kulki Suomenlahdelta Vemmelsuusta Sahakylään, jossa se ylitti Viipurin–Leningradin radan ja jatkoi Kuutterselän kylään ja edelleen Kotselän kylään ja eselleen Kivennavan, Siiranmäen kautta Kirjasalon rajamutkaan, josta se siirtyi valtakunan rajan poikki Neuvostoliiton puolelle Raasulissa. Raasulista linja jatkoi Raudun eteläpuolitse Riiskaan Vuoksen suvannon rannalle ja edelleen Taipaleenjokea pitkin Laatokkaan.<REF name="AutoXS-2"/>

Puna-armeijan [[Kannaksen suurhyökkäys 1944|suurhyökkäyksen]] alkaessa kesäkuussa [[1944]] oli VT-linja vielä keskeneräinen. Se oli linnoitettu jotensakkin Vemmelsuulla ja Kivennavan kaistalla sekä joltisakkin Sahakylässä ja Viipurin–Leningradin radan varressa.<ref name="v1"/> Näin tämä keskeneräinen tukiasema murtui [[Kuuterselän taistelu|Kuuterselässä]] [[15. kesäkuuta]].<REF name="AutoXS-3"/> Samaan aikaan puolustus murtui Suomenlahden lähellä, ja vaikka [[Siiranmäki|Siiranmäessä]] saatiin torjuntavoitto, se ei enää pelastanut VT-asemaa.<REF name="AutoXS-4"/> Linjaa puolustamassa oli liian vähän suomalaisia, vain viisi divisioonaa ja ratsuväenprikaatiratsuväkiprikaati, venäläisten viittä armeijakuntaa vastaan.<REF name="AutoXS-5"/> Lisäksi torjunnan kannalta tärkeä [[tykistö]] puuttui.{{lähde|kenen mukaan?}} Linjan murruttua suomalaiset aloittivat vetäytymisen [[VKT-asema]]an 16. kesäkuuta 1944 alkaen.<REF name="AutoXS-6"/>