Ero sivun ”Pihlajamäki” versioiden välillä

Suomen ensimmäinen teollisesti tuotettu lähiö edustaa yhtenäistä ja korkeatasoista 60-luvun rakentamista<ref name="ee1">{{Kirjaviite | Tekijä = Riitta Salastie (toim.) | Nimeke = Pihlajamäen arvot ja aatteet | Vuosi = 2003 | Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Helsingin kaupungin suunnitteluvirasto | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 12.2.2009 | Kieli = }}</ref>.{{kenen mukaan}} Kaupunginosa on yleiskaavassa merkitty rakennustaiteellisesti arvokkaaksi alueeksi. Yleisvaikutelma on väljä ja luonnonläheinen. Metsää ja kallioita on joka puolella, pihat ovat valtavia. Korkeat tornitalot toimivat kauas näkyvinä maamerkkeinä. Tornit jakaantuvat kolmeen viiden talon ryhmään. Suurin osa muista taloista on pitkiä [[lamellitalo]]ja. Asemakaavaltaan lähin vastaava alue on [[Siilitie]] [[Herttoniemi|Herttoniemessä]].

Vuolukiventien ja Graniittitien 9-kerroksiset tornit ovat klassisen kauniita, modernismin mestariteoksia.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä name= Riitta Salastie (toim.) | Nimeke = Pihlajamäen arvot ja aatteet | Vuosi = 2003 | Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Helsingin kaupungin suunnitteluvirasto | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 12.2.2009 | Kieli = }}<"ee1"/ref>{{kenen mukaan}} Maasälväntien tornit ovat kerrosta matalampia. Lamellitaloista mainittakoon tyypillisenä esimerkkinä Liusketie 6, jossa on 18 rappua (A–T, puuttuvat ovat J ja Q). Erikoisin ratkaisu on Liusketie 2:ssa, joka on sijoitettu maastoon siten, että talon itäpää on 4-kerroksinen, länsipää 8-kerroksinen.