Virallisesti jäsenyys FDGB:ssä ja sen jäsenammattijärjestöissä oli vapaaehtoista, mutta käytännössä jäseneksi liittymättömiä painostettiin, eikä heillä ollut mahdollisuuksia edetä urallaan. Liittymismaksu oli yksi DDR:n markka, kuukausittaiset jäsenmaksut oli sidottu kuukausipalkkaan. Ammattiyhdistysten kautta kerättiin myös varoja työeläkekassoihin, sairaskassoihin ja opintorahoihin. Vuonna 1986 98 % DDR:n työläisistä kuului FDGB:hen, jolla oli 9,6 miljoonaa jäsentä. Se oli DDR:n kansalaisjärjestöistä suurin, ja se lähetti myös SED:n jälkeen suurimman fraktion maan parlamenttiin Kansankamariin. Järjestöllä oli 61 kansanedustajaa.
FDGB:n jäsenillä oli erilaisia jäsenetuja, kuten alennuksia DDR:n valtion rautateillä. Järjestö piti myös yllä työmaakanttiineita. Heillä oli myös mahdollisuus päästä ammattiyhdistyksen järjestämille lomille ja vapaa-ajan viettoihin kotimaassa ja sosialistisissa ulkomaissa. Ammattiyhdistykset voivat myös maksaa jäsenilleen hätäapua äkillisessä sosiaalisessa ja taloudellisessa ahdingossa tai järjestää korottomia lainoja. Työtapaturmissa surmansa saaneiden omaiset saivat ammattijärjestöltä kuolinrahan.
