Ero sivun ”Oppimisympäristö” versioiden välillä

Suomessa alettiin 1990-luvun puolivälissä hyödyntää internetiä myös opinnollisiin tarkoituksiin. Edelläkävijät korostivat, etteivät he rakenna internetiin luokkahuoneita. Kun ei muuta sopivampaa termiä ollut käsillä niin he alkoivat puhua oppimisympäristöistä. Myös opiskeluympäristön käsite otettiin esille oppijan aktiivisen toiminnan ympäristön erottamiseksi, jolloin oppimisympäristönä voitiin nähdä oppijan omassa mielessään tai päässään konstruoima malli ulkoisesta todellisuudesta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Tella, S. | Nimeke = Verkko-opetuksen lähtökohtia ja perusteita| Vuosi = 2001| Luku = 2| Sivu = 13-34| Selite = | Julkaisupaikka = Helsingin yliopisto | Julkaisija = Opettajankoulutuslaitos | Tunniste = | www = http://www.edu.helsinki.fi/media/trio/loppuraportti/tella.pdf| www-teksti = | Tiedostomuoto = PDF | Viitattu = 4.8.2009 | Kieli = fi}}</ref> Kasvatussosiologit huomauttivat, että käsite oppimisympäristö kaventuu liikaa. Heidän mielestään oppimisympäristöjä oli muuallakin kuin vain netissä. Teknologiasta innostuneet opettajat, kouluttajat ja teknologit eivät kritiikistä piitanneet vaan alkoivat tehdä luomuksistaan ohjelmallisia versioita. Oppimisympäristö kaventui merkitsemään ohjelmaa, jonka avulla voitiin opettaa ja opiskella netissä. Ensimmäisiä ohjelmia olivat Alta Vista Forum ja Idemix. Myös projektit, jotka toimivat verkko-opetuksen saralla alkoivat käyttää itsestään nimitystä oppimisympäristö. Esimerkkinä mainittakoon vuonna 1996 toimintansa aloittanut Internetix Campus.

 

{{Viitteet}}