Ero sivun ”Puolustusmekanismi” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
typo: projektiolinkki loppuun asti
Rivi 5:
Usein defenssimekanismien käyttäminen tapahtuu tiedostamatta, henkilön pyrkiessä sopeutumaan muuttuviin tilanteisiin. Anna Freudin muotoileman teorian mukaan psyykkistä uhkaa voivat aiheuttaa muun muassa ''[[superego]]n'' pelko (sisäistettyjen rajoitteiden voimakkuus), ''idin'' eli [[viettipohja]]n tarpeiden voimakkuuden pelko ja ''[[ego]]n'' synteesin vaarantuminen (keskenään ristiriitaiset tarpeet). Uudempien teorioiden mukaan psyykkistä uhkaa voivat aiheuttaa esimerkiksi varhaisemmat minäkuvaan ja maailmankuvaan sopimattomat representaatiot (kognitiivis-konstruktiivinen teoria) tai ylipäänsä [[kognitiivinen dissonanssi|kognitiivisesti ristiriitaiset]] ja emotionaalisesti epämieluisat kokemukset.
 
Defenssimekanismeja ovat muun muassa kieltäminen, älyllistäminen, arvonkieltäminen (devaluoiminen), selittely (rationalisoiminen), huumori, [[torjunta]] (repressio) sekä [[Projektio_(psykologia)|projektio]] (sijoittaminen). Alun perin Anna Freud esitti listan 10 erillisestä defenssimekanismista, mutta tällä hetkellä defenssimekanismien lukumäärästä ei vallitse yksimielisyyttä. Defenssien lukumäärä ja määritelmä riippuvat teoreettisesta lähestymistavasta ja tutkimusmenetelmistä. Erilaisia defenssimekanismien mittaamiseksi tarkoitettuja menetelmiä (esimerkiksi kyselyitä, projektiivisia testejä) on kirjallisuudessa mainittu yli 50.
 
Usein defenssimekanismeja on luokiteltu neuroottisiin, kypsymättömiin, kehittyneisiin defenssimekanismeihin (George Eman Vaillantin esittämä luokitus). Luokitus eri defenssityyleihin on saanut jonkin verran tukea myös itsearviointikyselyihin perustuvissa faktorianalyyttisissä tutkimuksissa (mm. Bond ym., 1983). Tutkimuksissa on joskus havaittu myös rajatilaisten puolustusmekanismien tyyli. Nämä eri defenssityylit eroavat siinä miten ja millä tavoin ne vääristävät itsen, toisten ja tunteiden kokemista.