Ero sivun ”Temperamaalaus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p w |
esim talotohtorissa ei tuollaista tekstiä, vaikka maitomaalista (kaseiini) onkin |
||
Rivi 5:
Tempera soveltuu erityisesti kovalle pohjalle kuten puulle maalaamiseen. Temperaan ja etenkin rasvaiseen temperaan pohjautuneet [[öljyväri]]t syrjäyttivät temperan 1500-luvulla. Temperalla maalaaminen tuli kuitenkin uudestaan muotiin 1800-luvun lopulla. Myös 1990-luvulla ja 2000-luvulla munatempera on kokenut aika ajoin pieniä renessansseja. <ref name="Taiteen Pikkujättiläinen">Taiteen pikkujättiläinen, s. 742-743. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X</ref>
Temperaa on kahta päälaatua: kananmunaan perustuva ja [[kaseiini]]in eli [[maito|maidon]] juustoaineeseen perustuva tempera. Kaseiinitempera on näistä kahdesta tarttuvampi ja lujempi sidosaine, mutta sen käyttäminen tapahtuu vesihauteessa lämmitettynä. Jäähdyttyään kaseiinitempera kovettuu ja sen sanotaan tarttuvan niin lujasti, että sillä voidaan irrottaa vanhempia maalikerroksia esimerkiksi rappauksesta.
Lisäksi tempera voi olla laihaa tai rasvaista. Laihassa temperassa on sideaineen ohella vain liima-ainetta (esimerkiksi munaa), rasvaisessa on mukana kuivuvaa öljyä. Rasvainen emulsio on liuos, johon tarvitaan vettä, öljyä ja liima-ainetta emulgaattoriksi. Emulsio voi sisältää myös öljyä, hartsiliuosta tai vahaa. Joskus siihen lisätään ranskalaista tärpättiä säilyvyyden vuoksi, tai hunajaa värin koostumuksen parantamiseksi. <ref name="Akke Kumlien">Akke Kumlien: Taidemaalauksen käsikirja, s. 143. WSOY, 1962. Suomentanut Onni Oja</ref>
| |||