Ero sivun ”Bretonit” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 25:
 
==Historia==
Bretonien esi-isät olivat [[Britannia]]sta tulleita kellttejä. Kelttien ttarkkaa muutto ajankohtaa Britanniasta Bretagneen ei tiedetä, mutta todennäköisesti se tapahtui 300-luvun lopulta alkaen 900-luvulle asti kiihtyen loppua kohti. Muuttajia tuli ilmeisesti koko Britannian alueelta, mutta erityisesti sen lounaisosista. Bretagne ja [[Cornwall]] olivatkin käytännössä samaa kulttuurialuetta 900-luvulle mennessä. Alunperin kelttejä muutti Bretagnen ohella myös nykyisen [[Normandia]]n länsiosiin. Bretonien varhainen ylimystö oli tarinan mukaan lähtöisin [[Wales]]ista. Maastamuuton laukaisiaksi on epäilty esimerkiksi [[iirit|iiriläisten]] Britannian länsiosien valloitusta, sekä kelttien häviötä [[Wessex]]iä vastaan Dyrhamissa vuonna 577.<ref name="CELTS">{{Kirjaviite | Tekijä = John Davies | Nimeke = The Celts | Vuosi = 2000 | Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Cassel & Co | Tunniste = ISBN 0-304-35590-9 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 16.6.2010 | Kieli = {{en}} }}</ref>
Bretonien esi-isät saapuivat [[Ranska]]an Länsi-Englannista useina aaltoina 400- 900-luvuilla anglosaksien painostuksesta johtuen. Varhaiskeskiajalla Bretagnen alue oli jakaantunut kolmeen kuningaskuntaan joiden nimet olivat [[Domnonia]], [[Cornouaille]] ja [[Bro Waroc'h]] jotka yhdistyivät myöhemmin määrittelytavasta riippuen itsenäiseksi herttua- ja kuningaskunnaksi [[Frankkien valtakunta|Frankkien valtakunnan]] uhan edessä vuonna 840 [[Nominoe]]n johdolla<ref>Smith, Julia M. H. Province and Empire: Brittany and the Carolingians,. Cambridge University Press, 1992, pp.80-83.</ref>. Suurin osa [[Vilhelm Valloittaja]]jan sotaretkien joukoista oli bretoneja ja hänen mukanaan merkittäviä määriä bretoneja muutti Englantiin, Walesiin, Irlantiin ja Sisiliaan.<ref>[http://www.coelweb.co.uk/FamFIEF.pdf/ The Bretons and Normans of England 1066-1054]</ref> Bretagne kärsi [[viikingit|viikinkien]] ryöstöretkistä 900-luvulla.
 
Bretonit olivat frankien muodollisen vallan alla 800-luvulle saakka, jolloin [[Nominoë]] yhdisti Frankkien alaisuudessa olleet [[Domnonia]]n, [[Cornouaille]]n ja [[Bro Waroc'h]]in kuningaskunnat. Bretagnesta oli läheiset yhteydalliin, bretonit tekivät kauppaa [[Penzace]]ssa ja [[Truro]]ssa ja [[kornit]] vastaavasti [[Malo]]ssa ja [[Brest]]issä. [[Normannivalloitus|Normannivalloituksen]] yhteydessä monia bretoneja muutti takaisin Britanniaan etenkin Cornwalliin ja Walesin rajalle. Bretagnene yläluokka ranskalaistui kielellisesti ja kulttuurillisesti jo 1200-luvulla, vaikka rahvas säilyikin ranskaa taitamattomina. 1400-luvulla koitti Bretagnen kukoistusaika ja siitä tuli yksi läntisen Atlantin tärkeimmistä kaupan keskuksista. Bretagne säilyi itsenäisenä 1400-luvun loppuun asti sen hallitiden käyttäessä hyväkseen Ranskan ja Englannin kuningaskuntien erimielisyyksiä. Itsenäisyys päättyi lopulta Bretagnen herttuattaren mentyä naimisiin Ranskan kuninkaan kanssa vuonna 1491, vaikkakin Bretagne säilytti monia vapauksia hallinnossaan. Bretagne sai pitää yllä jonkinasteista autonomiaa [[Ranskan vallankumous|Ranskan vallankumoukseen]] saakka.<ref name="CELTS" />
Bretagne liitettiin Ranskaan avioliittojen kautta vuonna 1532. Suurin osa Bretagnen ylimystöstä oli ollut kaksikielisiä jo ennen tätä, mutta liitoksen jälkeen ranska alkoi vallata alaa tavallisen kansankin keskuudessa varsinkin kaupungeissa. Bretagne sai pitää yllä jonkinasteista autonomiaa [[Ranskan vallankumous|Ranskan vallankumoukseen]] saakka. Ranskassa astui voimaan käsitys jonka mukaan valtion pitäisi olla mahdollisimman yhtenäinen, ja vähemmistöjä alettiin ranskalaistaa. Kuitenkin vielä 1914 bretonilla oli yli miljoona puhujaa Bretagnen länsiosissa.<ref>[http://www.breizh.net/icdbl/saozg/endangered.htm/ ICDBL: Breton language]</ref>
 
Vuona 1685 ala-Bretagnen väestöstä arviolta 85%, eli noin 660 000 henkilöä, osasi vain bretonia. Koko Bretagnen alueen väestöstä he muodostivat yhden kolmasosan. Idässä sijainneet hallintokeskukset ranskalaistuivat kaikkein nopeiten ja kaupungeissa ylipäätään osattiin varsin yleisesti ranskaa. Maalaisväestö säilyi yksikielisenä koska varsinaista ranskalaistamista ei edes yritetty. Myöskään 1700-luvun lopussa aloitettu standardi ranskan opetuksen aloittaminen ei mainittavasti vaikuttanut puhujien määrään. 1905 bretonin puhujien määrä oli huipussaan sen ollessa noin 1,4 miljoonaa henkilöä. Tuolloin se oli kelttiläisistä kielistä suurin.<ref name="CELTS" />
Ennen [[toinen maailmansota|toista maailmansotaa]], Bretagnessa oli useita pieniä kansallismielisiä poliitisia liikkeitä. Monet näistä liikeistä olivat ajan tavan mukaan demokratian vastaisia. Kun saksalaiset miehittivät Bretagnen he liittoutuivat paikallisen kiihkokansallisen ''[[Parti National Breton]]in'' kanssa. Ranskan vastarintaliike murhasi monia liikkeen johtajista ja muista bretoni-nationalisteista. Toisaalta monet bretonit toimivat vastarintaliikkeessä. Sodan jälkeen Ranskan alueiden rajat muotoiltiin uudelleen ja [[Pays-de-la-Loire]]n sekä Bretagnen raja saivat nykyiset muotonsa, Pays-de-la-Loire sai osia historiallisesta Bretagnesta ja muun muassa sen vanhan pääkaupungin [[Nantes]]in. Sodan jälkeen ajettiin myös bretonin kielen hävittämistä koulujärjestelmän avulla, joka johti siihen että kielen ymmärtäjien määrä laski Bretganen alueen vähemistöksi, kun he olivat vielä 1900-luvun alussa olleet enemmistönä. 1951 tuli voimaan laki jossa bretonin kielen ja kulttuurin opettaminen sallittiin kolmena tuntina viikossa mikäli opettaja oli tähän kykenevä<ref>[http://www.omniglot.com/writing/breton.htm/ Breton (ar brezhoneg)]</ref>.
 
Ennen [[toinen maailmansota|toista maailmansotaa]], Bretagnessa oli useita pieniä kansallismielisiä poliitisia liikkeitä. Monet näistä liikeistä olivat ajan tavan mukaan demokratian vastaisia. Kun saksalaiset miehittivät Bretagnen he liittoutuivat paikallisen kiihkokansallisen ''[[Parti National Breton]]in'' kanssa. Ranskan vastarintaliike murhasi monia liikkeen johtajista ja muista bretoni-nationalisteista. Toisaalta monet bretonit toimivat vastarintaliikkeessä. Sodan jälkeenaikana Ranskansaksalaiset alueidensallivat rajatmonia muotoiltiinkulttuurillisia uudelleenuudistuksia ja [[Pays-de-la-Loire]]n sekä Bretagnen raja saivat nykyiset muotonsa, Pays-de-la-Loire sai osia historiallisesta Bretagnestaalueella ja muuntällöin muassaaloitettiin senmuunmuassa vanhanbretonin pääkaupunginkieliset [[Nantes]]inradiolähetykset. Sodan jälkeenpäätyttyä ajettiintätä myöskäytettiin bretoninsyynä kielenbretonien hävittämistäkansallisen koulujärjestelmänliikkeen avulla,alasajolle. jokaBretonin johtipuhujia siihenhäirittiin ettäja kielenvaatimuksia ymmärtäjienbretonin määräkielen laskiopetuksesta Bretganenkouluissa alueensyytettiin vähemistöksi,fasistisiksi.<ref kunname="CELTS" he olivat vielä 1900-luvun alussa olleet enemmistönä./> 1951 tuli kuitenkin voimaan laki jossa bretonin kielen ja kulttuurin opettaminen sallittiin kolmena tuntina viikossa mikäli opettaja oli tähän kykenevä<ref>[http://www.omniglot.com/writing/breton.htm/ Breton (ar brezhoneg)]</ref>. Sodan jälkeen myös Ranskan alueiden rajat muotoiltiin uudelleen ja [[Pays-de-la-Loire]]n sekä Bretagnen raja saivat nykyiset muotonsa, Pays-de-la-Loire sai osia historiallisesta Bretagnesta ja muun muassa sen vanhan pääkaupungin [[Nantes]]in.
 
==Nykyaika==