Ero sivun ”Teitittely” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lito (keskustelu | muokkaukset)
Lito (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 45:
[[Ranskan kieli|Ranskassa]] ''te'' ({{k-fr|vous}}) on neutraali puhuttelu tuntemattomalle aikuiselle, ''sinä''–puhuttelu ({{k-fr|tu}}) edellyttää ystävyyttä, pitkäaikaista tuttavuutta tai yhteistä sopimusta. Esimerkiksi asiakaspalvelutilanteissa sinuttelua ei käytetä. Samoin on tilanne [[Venäjän kieli|venäjässä]] sekä myös [[Saksan kieli|saksassa]], jossa monikon 3. persoonan muotoa käytetään teitittelyä vastaavassa merkityksessä. Näissä kielissä tämä tapa koetaan sujuviksi, toisin kuin [[Ruotsin kieli|ruotsissa]], jossa epämuodollinen ''du'' on nykyisin niin vakiintunut puhuttelumuoto, että sanaa ''ni'' vältetään jopa virallisemmissa yhteyksissä.
 
[[Englannin kieli|Englannissa]], [[hollannin kieli|hollannissa]], ranskassa ja venäjässä käytetään kohteliaassa puhuttelussa monikon ''toista'' persoonaa, mutta monissa muissa eurooppalaisissa kielissä käytössä on ''kolmas'' persoona. Saksassa käytetään kolmatta persoonaa ''sie'', usein isolla alkukirjaimella, [[Tanskan kieli|tanskassa]] ja [[Norjan kieli|norjassa]] käytössä on ''De''. [[Italian kieli|Italiassa]] on erilliset muodot ''Lei'' (yks) ja ''Loro'' (mon), jotka on johdettu yksikön [[feminiini]]ä (esim. ruots. hon, engl. she) ja monikon kolmatta persoonaa tarkoittavista sanoista. Tämä vastaa osittain saksaa, jossa ''sie'' tarkoittaa myös yksikön feminiiniä, mutta silloin verbi taipuu toisin. Toisinaan italiassakin käytetään ranskan mukaisesti monikon muotoa ''voi'' muodollisen yksikön merkityksessä. [[Unkarin kieli|Unkarissa]] ''te'' on epämuodollinen, mutta muodolliseen puhutteluun on useita samaa tarkoittavia ilmaisuja ( ''ön'' ja ''maga'' ovat yleisimmät). Välillä myös suomessa on käytetty teitittelyn sijasta puhuteltu kolmannessa persoonassa puhuttelua, mutta sitä ei ole pidetty hyvänä tapana<ref>[[Otavan iso tietosanakirja]]</ref>.
[[Espanjan kieli|Espanjassa]] ja [[Portugalin kieli|portugalissa]] nämä pronominit on johdettu ''kolmannen'' persoonan sanonnoista, jotka merkitsivät esimerkiksi ''teidän armonne, hyvä herra, hyvä rouva'' ja niiden monikkomuodoista. Espanjassa ne ovat ''usted'' (mon. ''ustedes''), ja portugaliksi ''você'' (mon. ''vocês''), ''o senhor'' (mon. ''os senhores'') sekä ''a senhora'' (mon. ''as senhoras''). ''Você'' on epämuodollisessa käytössä [[Brasilia]]ssa, vaikka alkuperäinen yksikön pronomini ''tu'' on enemmän käytössä etelässä, koillisessa ja joillakin maaseutualueilla, ehkä paikoin ulkomaisista vaikutteista. Kuitenkin ''o senhor, a senhora '' ja niiden monikot ovat edelleen käytössä ja aina muodollisessa merkityksessä. Joissakin espanjankielisissä maissa, erityisesti [[Latinalainen Amerikka|Latinalaisessa Amerikassa]], alkuperäinen yksikön toinen persoona ''tú'' on jäänyt täysin käytöstä hämärtäen täten eroa muodollisen ja epämuodollisen puhuttelusanan välillä. Toisissa taas se on korvattu monikon toisen persoonan pronominin vanhemmalla muodolla ''vos'' ja käytetään nyt ''usted''-muodon epämuodollisena vastineena. (Katso: ''voseo'' [http://en.wikipedia.org/wiki/Voseo] englanninkielinen Wikipedia). Euroopassa espanjan ''vos''-muunnelmia ''vosotros'' ja ''vosotras'' käytetään epämuodollisina monikon toisen persoonan ilmaisuina, kun yksikkönä on tú, jota käytetään epämuodollisessa puhuttelussa. Portugali on siirtynyt kauemmas alkuperäisestä: monikon ''vós'' on hävinnyt Brasiliassa täydellisesti eikä sitä käytetä enää tavallisessa puheessa myöskään Euroopassa.