Ero sivun ”Ulrika Eleonoran kirkko (Kristiinankaupunki)” versioiden välillä

Samalle paikalle oli valmistunut vuosina 1654–1658 kirkko, joka paloi salamaniskusta [[16. kesäkuuta]] [[1697]]. Nykyinen puukirkko jäi pois käytöstä 1897, kun tiilikirkko valmistui,<ref name="nba">[http://www.nba.fi/tiedostot/0752fe44.pdf. Museovirasto]</ref> ja oli hylättynä, kunnes se 1965 otettiin jälleen käyttöön kunnostuksen jälkeen. Ensimmäinen kellotapuli valmistui vuosina 1675–1679, mutta sen tilalle rakennettiin kirkon valmistuttua nykyinen kiviaitaan liittyvä kaksikerroksinen tapuli jo 1702–1704. Rakentajana oli Matts Larsson Murick<ref>[http://sydaby.eget.net/gen/reichenbach.htm Harry Blomberg, Släkten Reichenbach - borgare, prästfolk och gästgivare i Sydösterbotten]</ref>.

Kirkko on kahden pilariparin [[tukipilarikirkko]] ja säilynyt ennallaan lukuun ottamatta ikkunoita, joita suurennettiin 1800-luvun alkupuolella.<ref>[http://www.puuinfo.fi/fi/MediaManager:File/caid/169359 Puuinfo] (kuollut linkki, etsittävä uusi tilalle)</ref> Torni on hiukan kallellaan, ja sitä sanotaan joskus leikillisesti Kristiinankaupungin "Pisan torniksi".<ref name="krs" /><ref>Matkalehti 6/2008</ref>. Kirkon rakennustöitä valvoi [[Gabriel Mårtensson]] [[Lapua]]n Saarenpään kylästä<ref>[http://aforum.genealogi.se/discus/messages/241/38295.html?1142525605 Anbytarforum, Kristinestad]</ref>. Kirkko on tyypillinen rannikkoseudun kirkko. Laivanrakennustaito näkyy kirkon kaarevassa sisäkattorakenteessa. Kirkkosalissa on pyörylöin koristellut sidehirret molempiin suuntiin. Sisätilojen penkit ja länsilehterit ovat alkuperäiset, saarnastuoli 1760-luvun alusta. Siellä on [[Votiivilaiva|votiivilaivoja]]. Kuorin koilliskulmassa oleva urkulehteri ja siellä olevat [[urut]] ovat 1770-luvulta.<ref name="rky" /><ref>[http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/2362/ Biografiakeskus]</ref> Kirkon ympärille valmistui kirkkotarha 1653. Sinne on aiemmin haudattu kaupungin merkkisuvut. Sielläja siellä on myös [[sankarivainaja|sankarihaudat]].<ref name="krs">[http://edu.krs.fi/matkailu_turism/suomi/index.php?sivu=kirkkoja&a=esite_alaotsikot&b=kirkot_b Kristiinankaupungin kirkot]</ref><ref>[http://suomenmuseotonline.fi/fi/kohde/Rakennushistorian+osasto/124901%3A6?itemIndex=120164 Ulrika Eleonoran kirkko, Suomen museot]</ref> Tapulin vieressä oleva neljän yhteen rakennetun hautakappelin pulpettikattoinen rivistö on 1700-luvun lopulta.<ref name="rky" />

Kirkko entistettiin vuosina 1958–1964 [[Museovirasto]]n rakennuskonservaattori [[Thorvald Lindqvist]]in johdolla. Korjauksessa otettiin esille sisätilan 1700-luvun värit ja purettiin eteläseinustalle 1770-luvulla rakennettu lehteri.<ref name="rky" /> Kirkko sai 2005 Museovirastolta 50&nbsp;000 euroa rungon korjaukseen, paanukatteiden uusimiseen ja paloturvallisuuden parantamiseen.<ref name="entis" /><ref>[http://www.maanomistajainliitto.fi/uploads/lehti/maaomist_1-06.pdf Maanomistaja-lehti, s. 11]</ref><ref name="rp" />

Kaupungin [[Kappalainen|kappalaisen]] asunto oli ennen isoavihaa vaatimaton rakennus ja sijaitsi Kirkkotorin varressa. Isonvihan jälkeen kappalaiset asuivat länsiportin itäpuolella olleessa koulun uudessa rakennuksessa. Kappalainen C. A. Aspegren asui kuitenkin Kirkkotorin varressa omalla tilallaan, joka ostettiin hänen kuolemansa jälkeen 1769 seurakunnalle pappilaksi.<ref name="nba" />

Urut olivat käytössä lähes 150 vuotta, kunnes uusi kirkko valmistui. Sen jälkeen sekä itse kirkko että urut jäivät rappiolle. Urkupillit hävisivät, ja ilmalaatikolle kertyi likaa. Soitinta puhdisti ja kunnosti 1980-1990-luvun vaihteessa [[Juhani Martikainen]]. Hän asensi kaksi uutta pilliriviä, toinen Principal,. ja urkujaUrkuja voi kunnostuksen jälkeen jälleen soittaa, mutta soinnista ei saa kuvaa, koska jäljellä on vain muutamia suuria puupillejä ja kieliäänikertojen jäänteitä. Urut ovat alttarin vasemmalla puolella pienellä parvella, jonne mahtuu vain soitin sekä urkuri ja polkija. Urkujen kaappi on hyvin taidokkaasti tehty ja koristeellinen.<ref name="siba" />