|
'''Ikonografia''' tutkii [[Taide|taiteentaideteos]]ten [[aihe]]tta. Se on [[taidehistoria]]n käsiteita, joka kuvaa taiteen ideoiden ja aiheen tutkimista. Ikonografia tutkii [[Taideteos|taideteoksen]] aihettaideoita ja [[merkitys]]tä. Se on myös aiheiden alkuperän ja kehityksen vertailevaa tutkimusta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Herbert Read | Nimeke = The Thames and Hudson Dictionary of Art and Artitsts | Vuosi = 1966 | Sivu = 169 | Julkaisija = Thames and Hudson | Kieli = {{en}} }}</ref><ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Riitta Konttinen ja Liisa Laajoki | Nimeke = Taiteen sanakirja | Vuosi = 2000 | Sivu = 151-152 | Julkaisija = Otava }}</ref><ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Taiteen Pikkujättiläinen | Vuosi = 1991| Sivu = 228-229 | Julkaisija = WSOY }}</ref>
[[Ikonologia]] eli [[Tulkinta|tulkitseva]] ikonografia perustuu ikonografisen [[analyysi]]n tuloksiin ja pyrkii tulkitsemaan aiheen sisäistä merkitystä ja [[sisältö]]ä, [[kuva]]n välittämää [[maailmankatsomus]]ta. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Riitta Konttinen ja Liisa Laajoki | Nimeke = Taiteen sanakirja | Vuosi = 2000 | Sivu = 151-152 | Julkaisija = Otava }}</ref>
Alun perin sanalla ''Iconographia'' otsikoitiin [[Antologia|kuva-antologioita]], joihin oli koottu samanaiheisia kuvia (esimerkiksi [[Muotokuva|muotokuvia]] tietystä henkilöstä). IkonografiaIkonografiasta tuli opiksioppi kuva-aiheista 1800-luvun alussa [[Kristillinen|kristillisten]] kuva-aiheiden tutkimusten myötä. Ikonografista tutkimusmenetelmää on sovellettu muun muassa taiteen, [[arkeologia]]n, [[historia]]n ja [[teologia]]n erikoistutkimuksiin. Sen pääasoveltajaksipääsoveltaja tulion kuitenkin taidehistoria, jossa se alkoi voittaa alaa riittämättömäksityylihistorialliselta koetultatutkimukselta, tyylihistorialliseltajoka tutkimukseltakoettiin riittämättömäksi. <ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Taiteen Pikkujättiläinen | Vuosi = 1991| Sivu = 228 | Julkaisija = WSOY }}</ref> 1900-luvun alussa Saksassa taidehistorioitsijat [[Aby Warburg]] (1866–1929) ja hänen seuraajansa [[Fritz Saxl]] (1890–1948) sekä [[Erwin Panofsky]] (1892–1968) laativat yksityiskohtaisen käytännön kuvien aiheiden tunnistamiseen ja luokitteluun, jotta ikonografiaa voitaisiin käyttää keinona ymmärtää merkitystä. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = W. Eugene Kleinbauer ja Thomas P. Slavens | Nimeke = Research Guide to the History of Western Art | Vuosi = 1982 | Luku = | Sivu = 60-72 | Selite = Sources of information in the humanities, no. 2 | Julkaisupaikka = Chicago | Julkaisija = American Library Association | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 7.5.2009 | Kieli = }}</ref>
== Muodon vastakohta ==
[[Tiedosto:Michelangelo Caravaggio 060.jpg|left|thumb|[[Michelangelo Caravaggio]], [[Pyhä Katariina]], 1595-1596.]]
Taidehistorioitsija Erwin Panofsky oli ikonografisen [[metodologia]]n ja tutkimuksen edelläkävijä. Hänen sanojensa mukaan ikonografia on ''"se taidehistorian haara, joka huolehtii taideteosten aiheesta tai merkityksestä, vastakohtana niiden muodolle"''. Lähestymistapa on siis vastakohtavastapainoa [[Heinrich Wöllflin]]in [[formalismi]]lle.
Maalaus, jossa nainen on puolilla varustetun pyörän vieressä, esittää [[Katariina Aleksandrialainen|Pyhää Katariinaa]], jota kidutettiin sellaisessa pyörässä jateilipyörässä. jokaPyörä on hänen [[attribuutti]]nsa. Tavallisesti ikonografia onvaatii paljonmyös monimutkaisempaa vaatien aiheseenaiheeseen liittyvän kulttuurin ja älyllisen ilmapiirin laajaa tietämystä, ennen kuin analyysin voi tehdä. Esimerkki tästä on Panofskyn tutkimus [[Jan van Eyck|van Eyckin]] maalauksesta ''[[Giovanni Arnolfini ja hänen vaimonsa]]'' (1434) hänen kirjassaan ''Early Netherlandish Painting'' (1953). <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Paul Duro & Michael Greenhalgh | Nimeke = Essential Art History| Vuosi = 1992| Luku = | Sivu = 155-156| Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Bloomsbury | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 7.5.2009 | Kieli = {{en}}}}</ref>
== Ikonografia ja ikonologia ==
Panofsky piti tärkeänä, ikonografianettä ikonografia ja ikonologianikonologia erottamisenerotetaan toisistaan. Kirjassaan ''Studies in Iconology'' (1939) hän määritteli ikonografian olevan aiheen ja ikonologian [[Merkitys|merkityksen]] tutkimiseksitutkimista. Hänen klassinen esimerkkinsä tästäkäsitteiden erosta on mies, joka nostaa [[hattu]]nsa kohteliaisuuden eleenä. Teko sinänsä on selkeästi ymmärrettävissä, mutta sen merkitys juontuu [[Keskiaika|keskiajan]] [[Ritari|ritareiden]] harjoittamasta tavasta riisua [[kypärä]]nsä rauhanomaisen aikomuksensa ilmaisemiseksi.
Panofskyn mukaan: ''"Tuon herrasmiehen tekojen merkityksen ymmärtämiseksi minun täytyy olla tutustunut, ei ainoastaan esineiden ja tapahtumien käytännölliseen maailmaan, vaan myös enemmän kuin käytännöllisiin tapoihin ja kulttuuritraditioihin tietyssä kulttuurissa."'' Niinpä teolla on kaksi merkitystä, perustavaa laatua oleva taieli ilmeinen ja toissijainen tai sopimukseen perustuva. Viimeksi mainittu viitaa taideteoksessa olevan piilevään merkitykseen. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Paul Duro & Michael Greenhalgh | Nimeke = Essential Art History| Vuosi = 1992| Luku = | Sivu = 155-156| Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Bloomsbury | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 7.5.2009 | Kieli = {{en}}}}</ref>
Ikonografisessa tutkimuksesa selvitetään, mitä kuva esittää, mitä henkilöitä, tapahtumia ynnä muita se kuvaa, sekä mihin kirjallisiin ja kuvallisiin lähteisiin aihe ja sen esitystapa perustuvat. Lisäksi selvitetään erilaisten muotoaiheiden ja kuvatyyppien synty- ja kehityshistoriaa ja levinneisyyttä. <ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Taiteen Pikkujättiläinen | Vuosi = 1991| Sivu = 228-229 | Julkaisija = WSOY }}</ref>
| 