|
'''Emotionismi''' tai [[emotivismi]] on [[filosofiaFilosofia|filosofisen]] [[etiikkaEtiikka|etiikan]] suuntaus, jonka pääideanamukaan on, että ihminen elää [[hyvä elämä|hyvää elämää]] jahenkilö toimii oikein, jos hän seuraa valinnoissaan tunteitaan, [[vaisto]]jaan ja jonkin asteista [[intuitio]]ta. Emotionisti perustelee tekonsa sillä, että jotkin asiat vain tuntuvat oikeilta eikä valinnoille ja ihmisen ajattelulle tai elämän syvimmälle olemukselle ole syytä etsiä sen materialistisempia perusteita. [[Tunne]]tta pidetään kaiken elämän pohjana ja pääsisältönä, joka erottaa [[elämä]]n ja [[kuolema]]n, ja sitä voidaan pitää myös kantavana syynä elää.
== Emotivismi metaetiikassa == ▼Suuntauksena emotionismi on klassisiin filosofian teorioihin nähden uusi. Viime vuosikymmeninä se on kuitenkin nostanut jälleen päätään. Etenkin erinäiset [[Amerikka|Amerikan]] naisliikkeet ovat ottaneet suuntauksen omakseen. [[Metafysiikka|Metafysiikassa]] emotivismi linkittyy helposti [[Dualismi (filosofia)|dualismiin]] tai jopa [[idealismi]]in.
[[ metaetiikkaMetaetiikka|Metaeettiseltä]] kannalta emotivismi on aatekäsitys, jonka mukaan [[moraali]]set normilauseet eivät ole tosia tai epätosia, vaan [[ tunneTunne|tunteiden]] ilmaisuja. "Tappaminen”Tappaminen on väärin"väärin” tarkoittaa oikeastaan "Tappaminen”Tappaminen inhottaa minua"minua” tai "Tappamista”Tappamista, yök! "”. "Ystävyys”Ystävyys on hyvä asia"asia” tarkoittaakin "Minä”Minä pidän ystävyydestä"ystävyydestä” tai "Ystävyyttä”Ystävyyttä, ah! "” Emotivistin mukaan tällaiset lauseet ovat vastaavia kuin "Mansikat”Mansikat ovat hyviä! " ("Mansikoita, ah!")” tai "Veripalttu”Veripalttu on pahaa! " ("Veripalttua, yök!")”. MoraaliarvostelmatMoraaliväitteet ovat siis aatteenkäsityksen mukaan äärimmäisentäysin subjektiivisia eivätkä näin arvotettavissa tai kiellettävissä, mikä asettaa tiettyjä haasteita teorialle. Kyse on siis selkeästi enemmän henkilökeskeisestä kuin varsinaisesti yhteiskunnalliseen ajatteluun sovellettavasta suuntauksesta. ▼▲==Emotivismi metaetiikassa==
=== Arvostelua ===
▲[[metaetiikka|Metaeettiseltä]] kannalta emotivismi on aate, jonka mukaan [[moraali]]set normilauseet eivät ole tosia tai epätosia, vaan [[tunne|tunteiden]] ilmaisuja. "Tappaminen on väärin" tarkoittaa oikeastaan "Tappaminen inhottaa minua" tai "Tappamista, yök!". "Ystävyys on hyvä asia" tarkoittaakin "Minä pidän ystävyydestä" tai "Ystävyyttä, ah!" Emotivistin mukaan tällaiset lauseet ovat vastaavia kuin "Mansikat ovat hyviä!" ("Mansikoita, ah!") tai "Veripalttu on pahaa!" ("Veripalttua, yök!"). Moraaliarvostelmat ovat siis aatteen mukaan äärimmäisen subjektiivisia eivätkä näin arvotettavissa tai kiellettävissä, mikä asettaa tiettyjä haasteita teorialle. Kyse on siis selkeästi enemmän henkilökeskeisestä kuin varsinaisesti yhteiskunnalliseen ajatteluun sovellettavasta suuntauksesta.
VaikkaMoraalin moraalinen kytkeminenkytkemiseen tunnereaktioihin vaikuttaa ensisilmäykseltä varsin luonnolliselta ratkaisulta, siihen liittyy joitain perustavia ongelmia. Ei ole lainkaan selvää, että moraalinen paheksunta olisi ''vain'' tunne. ▼===Kritiikkiä===
On esimerkiksi mahdollista, että joku ihminen sanoo pitävänsä väkivallasta mutta tietää samalla väkivallan olevan moraalisesti tuomittavaa. Jos, kuten emotivistit ajattelevat, väite "Väkivalta”Väkivalta on väärin"väärin” merkitsee samaa kuin väite "En”En pidä väkivallasta"väkivallasta”, esimerkkihenkilömme joutuu kohtaamaan sisäisen ristiriidan -– samaan aikaan hän pitää ja ei pidä väkivallasta. Tämä voidaan kuitenkin tulkita johtuvan vain tunteen ja järjen ristiriidasta, kun opitut normit koettavat kieltää luonnollisen halun. Tässä vaiheessa relevanttiamerkityksellistä onkin, kumpaan moraalin tulisi pohjautua, opittuihin ajattelumalleihin vai tunteeseen, kun ne puoltavat eri kantoja. Vai voivatko yleiset ajattelumallimme, joita pidämme järkiperäisinä, ollakin alun perin tunteeseen pohjaavia. ▼▲Vaikka moraalinen kytkeminen tunnereaktioihin vaikuttaa ensisilmäykseltä varsin luonnolliselta ratkaisulta, siihen liittyy joitain perustavia ongelmia. Ei ole lainkaan selvää, että moraalinen paheksunta olisi ''vain'' tunne.
== Moraali-intuitio ja yhteiskunta == ▼▲On esimerkiksi mahdollista, että joku ihminen sanoo pitävänsä väkivallasta mutta tietää samalla väkivallan olevan moraalisesti tuomittavaa. Jos, kuten emotivistit ajattelevat, väite "Väkivalta on väärin" merkitsee samaa kuin väite "En pidä väkivallasta", esimerkkihenkilömme joutuu kohtaamaan sisäisen ristiriidan - samaan aikaan hän pitää ja ei pidä väkivallasta. Tämä voidaan kuitenkin tulkita johtuvan vain tunteen ja järjen ristiriidasta, kun opitut normit koettavat kieltää luonnollisen halun. Tässä vaiheessa relevanttia onkin, kumpaan moraalin tulisi pohjautua, opittuihin ajattelumalleihin vai tunteeseen, kun ne puoltavat eri kantoja. Vai voivatko yleiset ajattelumallimme, joita pidämme järkiperäisinä, ollakin alun perin tunteeseen pohjaavia.
Osa moraalistammeihmisten moraalista kumpuaa yhteiskunnasta ja ajattelukaavammeheidän ajattelutapansa ovat osin opittuja. Näin moraalimme ehkämoraali ensisilmäyksellä vaikuttaa järkeen pohjaavalta ajatusmallilta, jonkajoka olemmeon oppineetopittu lapsena, kun meiltäihmiseltä on kielletty tiettyjä tekoja ja sallittu toisia tai olemmehän analysoineeton tekojemmeeritellyt seurauksiatekojensaseurauksia. Emotivismin kannalta voidaan kuitenkin ajatella, että ihminen voi myös oppia tuntemaan tietyllä tavalla. Esimerkiksi vaikka ihminen ei luonnostaan vieroksu hien hajua, hän oppii, ettei hieltä haiseminen julkisesti ole järin korrektiaoikein, ja tämätämän koodautuuhän omaksuu myös hänen tunnepohjaiseen moraaliinsa ja hän saattaa alkaa tuottaa sellaisia lauseita, kuin "Hyi, mikä hien haju!". Tällöin emotivisti tulkitsee, että hänen halunsa ovat mukautuneet yhteiskuntaan. Jos tätä mukautumista, joka alkaa lapsuudessamme, ei tapahtuisi, ihminen voisi toimia hyvin egoistisestiitsekkäästi halujensa varassa ja rikkoa yhteiskunnan normeja. UnelmatapauksessaIhannetapauksessa yhteiskunta on kuitenkin opettanut meidätihmiset tuntemaan ja suhtautumaan tiettyihin asioihin tietyllä tavalla ja näin voimmehe voivat luottaa moraali-intuitioommemoraaliseen vaistoonsa valintoja tehdessämme. Tavallaan kyse on siis tietynlaisesta moraalisesta kasvusta, jossa ideaalinaihanteena pidetään yhteiskunnan yleisesti hyväksyttyjä arvoja. ▼▲==Moraali-intuitio ja yhteiskunta==
▲Osa moraalistamme kumpuaa yhteiskunnasta ja ajattelukaavamme ovat osin opittuja. Näin moraalimme ehkä ensisilmäyksellä vaikuttaa järkeen pohjaavalta ajatusmallilta, jonka olemme oppineet lapsena, kun meiltä on kielletty tiettyjä tekoja ja sallittu toisia tai olemme analysoineet tekojemme seurauksia. Emotivismin kannalta voidaan kuitenkin ajatella, että ihminen voi myös oppia tuntemaan tietyllä tavalla. Esimerkiksi vaikka ihminen ei luonnostaan vieroksu hien hajua, hän oppii, ettei hieltä haiseminen julkisesti ole järin korrektia, ja tämä koodautuu myös hänen tunnepohjaiseen moraaliinsa ja hän saattaa alkaa tuottaa sellaisia lauseita, kuin "Hyi, mikä hien haju!". Tällöin emotivisti tulkitsee, että hänen halunsa ovat mukautuneet yhteiskuntaan. Jos tätä mukautumista, joka alkaa lapsuudessamme, ei tapahtuisi, ihminen voisi toimia hyvin egoistisesti halujensa varassa ja rikkoa yhteiskunnan normeja. Unelmatapauksessa yhteiskunta on kuitenkin opettanut meidät tuntemaan ja suhtautumaan tiettyihin asioihin tietyllä tavalla ja näin voimme luottaa moraali-intuitioomme valintoja tehdessämme. Tavallaan kyse on siis tietynlaisesta moraalisesta kasvusta, jossa ideaalina pidetään yhteiskunnan yleisesti hyväksyttyjä arvoja.
Osa emotivisteista taas uskookatsoo tuontämän moraali-intuitionmoraalisen vaiston olevan evoluution tulosta; eläimet eivät selviä luonnossa, mikäli eivät elä lauman ehdoilla. Tässä moraalista harkintaa omien halujen lisäksi säätelee vahva sympatian tunne. Nämä yhdessä saavat ihmisen toimimaan yhteiskunnassa sopuisasti eikä erillistä moraalikuria kuten lakeja tarvita. Ihmisen kyky kokea sympatiaa nähdään synnynnäisenä ominaisuutena, joka poikii synnynäisen moraali-intuition, joka ei siis ole enää riippuvainen yhteiskunnasta. Luonnontilaan syntyneet lapset tämän katsantotavan mukaan käyttäytyisivät moraalisesti (esim. eivät tahallaan satuta toisiaan), vaikkei heiltä sitä olisi kielletty - kun edellä kieltäminen nähtiin moraalisen kasvun lähtökohtana.
== Katso myös ==
*[[Eettinen intuitionismi]] ▼* [[Eettinen naturalismiintuitionismi]]
▲* [[Eettinen intuitionisminaturalismi]]
[[Luokka:Metaetiikka]]
| 