Ero sivun ”Bernard Germain de Lacépède” versioiden välillä

'''Bernard- Germain-Étienne de LaLacépède''', täydellisemmin ''Bernard Germain Étienne de VilleLaville-sur-Illon, comte de Lacépède'', taijoskus muodossa ''de La Cépède''' ([[26. joulukuuta]] [[1756]] [[Agen]]–[[6. lokakuuta]] [[1825]] [[Épinay-sur-Seine]]) oli [[ranska]]lainen luonnontieteilijä, [[muusikko]] ja [[poliitikko]].

De Lacépèden isä ohjasi hänen opiskeluaan huolellisesti ja [[Georges Leclerc de Buffon|Buffonin]] teoksen ''Histoire naturelle, générale et particulière''n huolellinen tutkiminen jo varhaisessa vaiheessa herätti hänen kiinnostuksensa. Vapaa-aikana hänen kiinnostuksensa suuntautui musiikkiin, ja hänestä kehittyi taitava pianon ja urkujen soittaja. Hän sävelsi myös kaksi oopperaa[[ooppera]]a, joita ei kuitenkaan koskaan julkisesti esitetty, mutta joita [[Christoph Willibald Gluck|Christoph Gluck]] arvosti suuresti. Vuosina 1781–1785 hän julkaisi 2-osaisen ''Poétique de la musique''. Samoihin aikoihin hän laati kaksi fysiikkaa käsitellyttä tutkielmaa, ''Essai sur l'électricité'' (1781) ja ''Physique générale et particulaire'' (1782–1784), joiden ansiosta hän ystävystyi Buffonin kanssa. Buffon järjesti hänelle apulaisesittelijän paikan kuninkaallisessa puutarhassa [[Jardin du RoissaRoi]]ssa ja ehdotti, että hän jatkaisi Buffonin ''Histoire naturelle''n kirjoittamista. Tämä jatkotyö julkaistiin nimillä ''Histoire des quadrupèdes, ovipares et des serpents'' (2 osaa, 1788–1789) ja ''Histoire naturelle des reptiles'' (1789).

[[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan vallankumouksen]] jälkeen de Lacépèdesta tuli Lakiasäätävän kokouksen jäsen, mutta terrorin valtakaudella hän jätti Pariisin tuntiessaan henkensä uhatuksi. Jardin du Roin tultua uudelleen organisoiduksi Jardin des Plantes-nimisenä nimitettiin de Lacépède sen [[matelija]]- ja [[kala]]tutkimuksen johtajaksi. Vuonna 1798 hän julkaisi ensimmäisen osan teoksestakaloja käsittelevästä suurteoksesta ''Histoire naturelle des poissons'', jonka viides osa ilmestyi vuonna 1803. Vuonna 1804 ilmestyi hänen valaita käsittelevä teoksensa ''Histoire des cétacés''. Tästä eteenpäin aina kuolemaansa saakka hänen osallistumisensa politiikkaan rajoitti hänen kirjallista tuotantoaan. Vuonna 1799 hänestä tuli [[kansanedustaja]], 1801 [[parlamentti|kansalliskokouksen]] puheenjohtaja, 1803 [[Kunnialegioona]]n kansleri ja 1804 [[ministeri]]. Kansalliskokouksen puheenjohtajana hän toimi myös vuosina 1807–1808 ja 1811–1813. Vanhoilla päivillään hän kirjoitti vielä teoksen ''Histoire générale physique et civile de l'Europe'', joka julkaistiin postuumisti 18-osaisena vuonna 1826.

[[Luokka:Ranskalaiset ornitologiteläintieteilijät]]