Ero sivun ”Metsäojitus” versioiden välillä

Ojien kaivumaista lähteekin aina kiintoainesta, joka voi aiheuttaa erilaisia haittoja pintavesistöissä. Ojituksen yhteydessä kiintoaines pyritään sitomaan erilaisin keinoin, kuten kaivujärjestyksen ja -suunnan valinnoilla, lietekuopilla, tekemällä kaivukatkoja sekä rakentamalla pintavalutuskenttiä ja sakeutusaltaita. Laskuojia ei koskaan kaiveta kiinni luonnonvesistöihin. Ojituksessa vapautuu kiintoainesten lisäksi ravinteita ([[typpi]], [[fosfori]], [[kalium]]), joiden huuhtoutumisen estäminen on vaikeampaa.

 

 

[[Kuva:Olvassuo ditch.JPG|thumb|250px|Ennallistettu valtaoja [[Olvassuon luonnonpuisto]]ssa [[Utajärvi|Utajärven]] [[Juorkuna]]ssa.]]

==Metsäojitus Suomessa==

[[Joki]]a ja [[järvi]]ä kuivatettiin [[Suomi|Suomessa]] jo [[1800-luku|1800-luvulla]], mutta varsinainen metsäojittaminen alkoi vasta [[1850-luku|1850-luvun]] paikkeilla. Valtion tukemaa metsäojitusta on toteutettu [[1900-luku|1900-luvun]] alusta.