Ero sivun ”Lea Karvonen” versioiden välillä

'''Lea Karvonen''' on kollektiivinen [[salanimi]], jota useat [[Kustannusosakeyhtiö Tammi|kustannusosakeyhtiö Tammelle]] työskennelleet [[kääntäminen|kääntäjät]] käyttivät erityisesti 1950–1960-luvuilla. Salanimeä käytettiin pääasiassa naisille suunnatun viihteen sekä [[lastenkirjallisuus|lasten]]- ja [[nuortenkirjallisuus|nuortenkirjallisuuden]] suomennoksissa,. kunNimen kääntäjäkäyttöön eivoitiin halunnutpäätyä omaaesimerkiksi nimeäänsiinä yhdistettäväntapauksessa, alempiarvoiseksiettä koettuunkääntäjä viihdekirjallisuuteen.– Leajoista Karvosenmonet nimelläloivat onpääasiallista käännettyuraansa kaikkiaan[[kirjailija|kirjailijoina]] noin– 140ei kirjaa,halunnut salanimeäomaa käyttäneitänimeään suomentajiayhdistettävän olialempiarvoiseksi noinkoettuun kolmekymmentäviihdekirjallisuuteen.<ref name="bibliophilos032003" />{{Lehtiviite |Lea TekijäKarvosen =Hellemann,nimellä Jarlon |käännetty Otsikkokaikkiaan =”Suomentanutyli Lea160 Karvonen”kirjaa, |viimeisin Julkaisuvuonna =Bibliophilos2000. |Samaa Ajankohtasalanimeä =2003on |käytetty Numeromyös =3muutamassa [[WSOY|WSOY:n]] Sivutkustantamassa =27–29 | Julkaisupaikkakirjassa.<ref name=Helsinki"suomennoskirjallisuudenhistoria2" | Julkaisija =Bibliofiilien Seura ry | Tunniste=ISSN 0355-1385 }}</ref>

Nimen keksivät Tammen pääkielentarkastaja [[Taito Otava]] ja käännöskirjatoimittaja [[Jarl Hellemann]] vuonna 1948. Pyrkimyksenä oli kehittää mahdollisimman luonteva suomalainen nimi, joka ei yhdistyisi aiempiin suomennoskirjallisuuden tekijöihin. Alun perin salanimelle keksittiin myös miehinen vastine '''Leo Karvonen''', joka olisi keskittynyt miehille suunnattuihin kirjoihin kuten [[seikkailukertomus|seikkailukertomuksiin]] ja [[Jännityskirjallisuus|jännäreihin]].<ref name="bibliophilos032003" /> Tälle ei kuitenkaan ilmennyt tarvetta eikä Leo Karvosen nimeä käytetty kuin kerran, vuoden 1955 suomennoksessa [[Rolle Tillman]]in dekkarista ''Murha ilman ruumista''.<ref name="suomennoskirjallisuudenhistoria2" /> Sen sijaan Lea Karvonen otettiin nopeasti käyttöön. Ensimmäinen julkaisutätä Leasalanimeä Karvosenhyödyntänyt nimelläjulkaisu oli [[Eeva Joenpelto|Eeva Joenpellon]] vuonna 1948 ilmestynyt [[Netta Muskett]] -käännös ''Uusia polkuja''. Kaikkiaan Netta Muskettin 61:stä käännetystä teoksesta 25 julkaistiin Lea Karvosen suomentajanimellä. Vastaavasti [[Enid Blyton]]in laajasta lastenkirjatuotannosta Lea Karvosen nimellä käännettiin yli kaksikymmentä. Joissakin tapauksissa kustantaja tarjosi ansioituneille kääntäjilleen salanimen suojissa tehtäviä Blytonin kaltaisia kevyitä välitöitä myös palkkioina, sillä käännöspalkkiot kasvoivat liuskamäärien mukaan ja kevyttä tekstiä oli joutuisampaa kääntää.<ref name="bibliophilos032003"/>

Aina salanimen käyttämisen syynä ei ollut kirjan viihteellisyys sinänsä. Esimerkiksi syksyllä 1955 Tammi halusi julkaista mahdollisimman nopeasti käännöksen [[Françoise Sagan]]in kohuromaanista ''Bonjour tristesse'' (''[[Tervetuloa ikävä]]''). Pätevää [[Ranskan kieli|ranskankielentaitoista]] kääntäjää ei kuitenkaan ollut juuri silloin tarjolla, jolloinjoten Eeva Joenpelto suostui suomentamaan teoksen ruotsinnoksen pohjalta. [[Ruotsin kieli|Ruotsin]] käyttämistä välikielenä ei kuitenkaan haluttu paljastaa, eikä Joenpelto tunnetusti osannut ranskaa, joten suomentajan henkilöllisyys salattiin Lea Karvosen nimimerkillä.<ref name="bibliophilos032003"/>

Kaikkiaan salanimeä Lea Karvonen käyttäneitä suomentajia on ollut noin kolmekymmentä. [[Bibliofiilien seura]]n ''Bibliophilos''-lehteen vuonna 2003 kirjoittamassaan artikkelissa Jarl Hellemann mainitsee muun muassa seuraavien suomentajien käyttäneen nimimerkkiä kerran tai useammin:<ref name="bibliophilos032003"/>

{{Viitteet}}|viitteet=

*[http://igs.kirjastot.fi/iGS/kysymykset/haku.aspx?word=K%u00e4%u00e4nn%u00f6sty%u00f6 iGS Tietohuoltoasema/Helsingin kaupunginkirjasto -– Kysy mitä vain]

*[http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirjat/suomennoskirjallisuuden-historia-1-2/37662 Savon Sanomat -: Suomennoskirjallisuuden historia 1-21–2]