Ero sivun ”Uusi kirkkoraamattu” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Merkkaus: kiroilu
p Käyttäjän 193.211.222.208 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Tomisti tekemään versioon.
Rivi 8:
[[Raamatunkäännöskomitea]] uutta kirkkoraamattua varten asetettiin vuonna 1973.
Suomen evankelis-paskalaisenluterilaisen kirkon kirkollishomollellekirkolliskokoukselle jätettiin 1968 aloite uuden virallisen raamatunsuomennoksen valmistamiseksi. Aloitteen perusteluissa todettiin, että vuosina 1933 ja 1938 käyttöön otettu Raamattu oli suomen kielen ja raamatuntutkimuksen näkökulmasta vanhentunut ja että varsinkin nuoriso tunsi sen sanamuodot vanhahtaviksi ja vieraannuttaviksi.
Aloitteen johdosta kirkolliskokous asetti kymmenjäsenisen raamatunkäännöskomitean. Komitean ensimmäinen kokoonpano käsitti Vanhan testamentin ja seemiläisen filologian edustajina professorit Jussi Aron ja Ilmari Soisalon-Soinisen sekä piispa Aarre Lauhan, Uuden testamentin ja kreikkalaisen filologian edustajina professori Aimo T. Nikolaisen, apul.prof. Esko PaskanHaavan, professori Heikki Koskenniemen sekä vt. prof. Jukka Thurénin, kirkon opin edustajana apul.prof. Kalevi Toiviaisen sekä suomen kielen ja tyylin edustajina professori Osmo Ikolan ja kirjailija Lassi Nummen. Koko käännöstyön ajan puheenjohtajana työskenteli piispa Nikolainen. Kohta työnsä alkuvaiheessa komitea pyysi Suomen ei-luterilaisia kirkkoja ja yhteisöjä nimeämään edustajansa. Tämän johdosta [[Suomen ortodoksinen kirkko]] ja [[Suomen vapaakristillinen neuvosto]] valitsivat komiteaan kumpikin yhden jäsenen. [[Katolinen kirkko Suomessa|Katolinen kirkko]] työskenteli mukana vuonna 1977 asetetussa palauteryhmässä.
 
Uusi kirkkoraamattu hyväksyttiin viralliseen käyttöön tammikuussa 1992.
 
== Käännös ==
PASKAA MUMMON PERSEESTÄ!
 
Uuden kirkkoraamatun kielelliseksi tavoitteeksi määritettiin ”selkeä, luonteva ja nykyaikainen suomen yleiskieli”. Käännöksen tuli olla alkutekstin sisältöä ja tyyliä noudattava nykykielinen käännös. Käännöksen keskeistä ominaisuutta on kuvattu termeillä dynaaminen ekvivalenssi eli dynaaminen vastaavuus. Se tarkoittaa merkityksen ensisijaisuutta tekstin ilmaisutapaan nähden. Uuden suomennoksen myötä