|
Katajanokalla on 4 167 asukasta (2005) ja 5 865 työpaikkaa (2003). Siellä ovat asuneet tai asuvat [[Aleksis Kivi]], [[Mauno Koivisto]], [[Tellervo Koivisto]], [[Assi Koivisto]], [[Björn Wahlroos]], [[Max Jakobson]], [[Einojuhani Rautavaara]], [[Tapani Raittila]], [[Irma Kukkasjärvi]], [[Tove Jansson]], [[Martti Haavio]], [[Aale Tynni]], [[Matti Salminen]], [[Erik Tawaststjerna]], [[Seppo Heikinheimo]], [[J. Karjalainen]], [[Jari Tervo]], [[Jukka Kuikka]], [[Osmo Soininvaara]], [[Tyyni Tuulio]], [[Matti Paavilainen]], [[Tuomas Milonoff]]. Katajanokka on Helsingin 8. kaupunginosa. Se kuuluu Vironniemen [[Helsingin alueellinen jako|peruspiiriin]] ja Eteläiseen suurpiiriin. Katajanokan ja [[Kruununhaka|Kruununhaan]] raja kulkee kanavan luoteisrantaa pitkin.
==))
==Historiaa==
[[Kuva:Merikasarmi_2008.jpg|thumb|right|236px|[[Merikasarmi]], jossa sijaitsee nykyään [[Ulkoasiainministeriö]] (2008).]]
Helsingin kaupunkiasutus laajeni nykyisen [[Senaatintori]]n tienoilta Katajanokalle jo 1700-luvulla. Niemelle syntynyt laitakaupunkiasutus jäi pääosin ennalleen vuosikymmeniksi sen jälkeenkin, kun Helsinki muilta osin oli 1800-luvun alkupuolella rakennettu [[Albrecht Ehrenström]]in laatiman asemakaavan mukaisesti kokonaan uudestaan. Tämän asemakaavan mukaisesti rakennettiin kuitenkin [[Katajanokan kanava]], joka erotti alueen manteresta.
1810-30-luvuilla Katajanokan kärkeen rakennettiin [[Carl Ludvig Engel]]in ja [[E. F. Granstedt]]in suunnittelemia kasarmirakennuksia venäläisen sotaväen käyttöön. Vuonna 1831 kasarmialue annettiin [[Suomen meriekipaasi|Ensimmäisen suomenmaalaisen meriekipaasin]] käyttöön, minkä jälkeen kasarmin nimeksi vakiintui [[Merikasarmi]] Katajanokan kasarmin sijaan. 1880-luvulla joukko hajotettiin, kun [[asevelvollisuus Suomessa|asevelvollisuus]] alkoi Suomessa. Itsenäistymisen jälkeen Katajanokan kärjessä sijainnut varuskunta-alue oli Suomen puolustusvoimien käytössä, ja siellä sijaitsi Helsingin laivastoasema vuoteen 1958 saakka. Tämän jälkeen [[Valmet]]in telakka oli alueen pääasiallinen käyttäjä vuoteen 1975 asti. Merivoimien esikunta toimi yhdessä rakennuksista aina siihen asti, kunnes rappiolle päässeet rakennukset korjattiin 1984-1989 [[ulkoasiainministeriö]]n käyttöön. Samalla rakennettiin lisärakennuksia, muun muassa Merikasarmin A-rakennuksen toiselle puolelle rakennettiin kopio olemassa olleesta sivurakennuksesta (B-rakennus).
Osaksi yhtä uudisrakennuksista on jätetty porttirakennelma vuodelta [[1776]]. Kyseessä on osa tykkipihan muuria, joka oli rakennettu [[Suomenlinna]]n rakentamisen kanssa samaan aikaan. Varsinainen muuri purettiin 1980-luvun rakennustöiden yhteydessä).
Varuskunta-aluetta lukuun ottamatta suurin osa Katajanokan rakennuskannasta oli 1800-luvulle saakka vanhoja 1700-luvulla rakennettuja, jo pahasti rappeutuneita puutaloja sekä varastoja. Poikkeuksena olivat [[Uspenskin katedraali]] ([[1868]]), Suomen [[Rahapaja]]n rakennus ([[1836]]), varuskunnan läheisyydessä sijainnut [[Katajanokan vankila]] sekä muutama aivan vuosisadan lopulla rakennettu kerrostalo.
Katajanokan asemakaava vahvistettiin vuonna [[1895]]. Sen mukaan niemimaan eteläinen ranta-alue varattiin satama-alueeksi ja sen pohjoispuolella oleva alue asuntoalueeksi. Niemimaan kärki jäi edelleen varuskunta-alueeksi. Satama-alueelle rakennettiin joukko tiilisiä makasiineja. Viereinen asuntoalue, Katajanokan "vanha puoli", rakennettiin pääosin 1900-luvun alussa yhden vuosikymmenen kuluessa, ja alueen rakennuskanta muodostaa harvinaisen yhtenäisen [[jugend]]-arkkitehtuurin kokonaisuuden. Parin toisessa maailmansodassa tuhoutuneen talon tai rakentamattoman tontin uudisrakentaminen on toteutettu melko hyvin ympäristöön sopeutuen. Esimerkiksi arkkitehdit [[Gesellius-Lindgren-Saarinen|Gesellius, Lindgren ja Saarinen]] suunnittelivat taloista kolme: ensimmäisenä näistä valmistui Tallbergin talo, jonka suunnittelusta järjestetyn kilpailun voitto oli kolmikon ensimmäinen kilpailuvoitto.
[[Stora Enso]]n (aik. [[Enso-Gutzeit]]in) pääkonttori (1962) on akateemikko [[Alvar Aalto|Alvar Aallon]] suunnittelema valkoisella marmorilla päällystetty, italialaisista renessanssipalatseista innoituksensa saanut rakennus, jota kuitenkin on kritisoitu. Se näkyy [[Pohjoisesplanadi]]n päätteenä [[Kauppatori (Helsinki)|Kauppatorin]] suunnasta, joskin rakennuksen erityispiirre on, ettei sillä ikään kuin ole etujulkisivua. Sen tieltä purettiin koristeellinen, punatiilinen [[Norrménin talo]] (tai "palatsi"), joka oli rakennettu 1897.
Vuonna [[1913]] Uspenskin katedraalin tontille rakennettiin Rauhan kappeli ([[Haminan rauha]]n 100-vuotismuistoksi). Se koettiin venäläisen sorron symbolina ja tervattiin [[1919]] ilmeisesti kansallismielisten ylioppilaiden toimesta. Tervaa oli mahdoton puhdistaa vuolukivestä, mistä syystä rakennus purettiin.
Merikasarmia ympäröivä Katajanokan nykyinen "uusi puoli", entinen varuskunta-alue, oli pitkään suurelta osin rakentamatonta, ja siellä sijaitsi vesilentoasema, joka oli Aeron (nykyinen [[Finnair]]) kotikenttä. Aeron lentokoneet operoivat Katajanokalta vuodesta [[1924]] vuoteen [[1936]] asti. Alueella oli [[merivoimat|merivoimien]] varuskunta ja sotasatama vuoteen [[1959]] saakka, jolloin ne siirrettiin [[Upinniemi|Upinniemeen]]. Sen jälkeen alueella toimi [[Valmet]]in telakka, kunnes se 1970-luvulla muutti [[Vuosaari|Vuosaareen]]. Uuden puolen rakentaminen asuntoalueeksi alkoi [[1979]] ja viimeisiä vapaita tontteja rakennetaan [[2006]]-[[2009]]. Alueen kaavoituksessa pyrittiin palaamaan lähiöiden avokortteleista umpikorttelimaiseen ja tiiviiseen kaupunkitilaan. Esimerkiksi aukiotilat pyrittiin mitoittamaan todellisen käyttäjämäärän mukaan tarpeeksi pieniksi. Suunnittelunormien vuoksi rakennustehokkuus jäi kuitenkin vanhaa osaa alhaisemmaksi. Julkisivut määrättiin paikalla muurattaviksi (missä pääosin onnistuttiinkin), vaikka elettiin elementtirakentamisen kulta-aikaa. Talojen julkisivut ovat punatiiltä. Suuri osa taloista kaavoitettiin vuokra- tai [[hitas]]-taloiksi, mistä syystä kustannustasosta piti tinkiä. Esimerkiksi pysäköinti piti järjestää maantasoisena. Viimeisimpinä [[2007]] valmistuneissa taloissa sen sijaan pysäköinti on maan alla.
Katajanokalla on ollut enemmänkin satamatoimintaa lieveilmiöineen – 1800-luvulta 1900-luvun puoliväliin se oli huonomaineista aluetta, jossa harjoitettiin [[viina]]n salakauppaa ja "huonoja naisia". Katajanokan Pohjoisrannan ilmettä määrittivät pitkään [[huolintaliike|huolintaliikkeiden]] suuret [[makasiini]]t, jotka on uusittu muuhun käyttöön, mm. ravintola Sipuli toimii nykyisin siellä.
Pohjoisrannalla oli aikoinaan jätelaituri, jossa käymälätuotteet lastattiin proomuihin, joilla ne vietiin maalle peltoja lannoittamaan. Tosin jätteiden kuljettajat kaatoivat välillä lastinsa suoraan mereenkin.<ref>Kirsti Toppari: Vanha kauppahalli. Helsinki 1979 s. 21</ref>
===Suunnitelmia===
Katajanokalle oli tarkoitus rakentaa arkkitehtuurin ja muotoilun talo (Armi), jonka suunnittelusta järjestettiin arkkitehtikilpailu vuonna 2001. Rakennus olisi sijoittunut Enso Gutzeitin pääkonttorin viereen, Kanavaterminaalin paikalle. Hankkeelle ei saatu järjestettyä rahoitusta ja sen takana olleiden järjestöjen tiet erkanivat, joten hanke haudattiin lopulta vuonna 2006. Vuonna 2007 esiteltiin ajatus samalla paikalle rakennettavasta Alvar Aallon nimellä ja maineella ratsastavasta hotellista, jonka suunnittelijoiksi toivottiin sveitsiläisarkkitehteja [[Herzog & de Meuron|Herzogia ja de Meuronia]].
Vuonna 2006 esiteltiin suunnitelma sillan rakentamiseksi Katajanokalta [[Laajasalo]]on. Silta olisi tullut raitiovaunujen ja kevyen liikenteen käyttöön. Myöhemmissä versioissa osa sillasta korvattiin tunnelilla ja vaihtoehtoiseksi reitiksi keksittiin [[Tervasaari (Helsinki)|Tervasaaren]] ja [[Sompasaari|Sompasaaren]] kautta kulkeva linjaus. Silta päätettiin vuonna 2008 toteuttaa tätä reittiä.
Helsingin hätäkeskukselle oli tarkoitus rakentaa tilat Katajanokalle [http://www.helsinki.fi/fi/index/kaupunkijaseutu/uutiset/9d01365bba952dfe11cc737574e8da19.html (linkki)]. Myöhemmin tilojen vuokraa pidettiin liian kalliina, ja hätäkeskus päätettiin siirtää Keravalle. Luolille löydettiin kuitenkin uusi käyttäjä, jota ei kuitenkaan ole kerrottu julkisesti. Luolia louhittaessa räjäytykset aiheuttivat vaurioita muun muassa Luotsikadun varrella olevissa kiinteistöissä.
===Jäänmurtajat===
Suomen [[jäänmurtaja]]t ovat monitoimimurtajia lukuun ottamatta edelleen kesälevossa Katajanokan rannassa. Monitoimimurtajat tarvitsevat laituritilaa vain varusteiden asennukseen ja varastointiin. Tällaista palvelua niille tarjoaa [[Kotka (kaupunki)|Kotkan]] satama.<ref>Navigator 2004:5 s. 9</ref> [[Valmet]]in Katajanokan telakan toiminnan siirryttyä vähitellen Vuosaareen telakan entinen varustelulaituri vuokrattiin jäänmurtajien käyttöön 24. maaliskuuta 1975. Viimeinen telakalta vesille laskettu alus oli [[säiliöalus|tuotesäiliöalus]] [[Tebostar|MT Tebostar]] 26. huhtikuuta 1974. Aiemminkin yksittäisiä jäänmurtajia oli kesäisin Katajanokan rannoilla. Jäänmurtajat olivat kesäisin hajallaan Helsingin satamissa ennen kuin ne saivat oman jäänmurtajasataman. Esimerkiksi kesällä 1971 jatkettiin vanhaa väliaikaista järjestelyä, jossa kaksi murtajaa oli [[Jätkäsaari|Jätkäsaaressa]], kolme [[Hietalahti (Helsinki)|Hietalahdessa]] ja kolme Valmetin telakan lähellä Katajanokalla.<ref>Uusi Suomi 27.4.1971 s. 14</ref> Murtajat kytkettiin kaupungin [[kaukolämpö]]verkkoon [[10. joulukuuta]] [[1979]]. Siihen saakka ne olivat tuottaneet itse tarvitsemansa lämmön ja lämpimän veden.<ref>Ilta-Sanomat 10.12.1979 s. 4</ref> Nykyiset jäänmurtajat ovat [[Kontio (jäänmurtaja)|Kontio]], [[Otso (jäänmurtaja)|Otso]], [[Voima (jäänmurtaja)|Voima]], [[Urho (jäänmurtaja)|Urho]] ja [[Sisu (jäänmurtaja)|Sisu]]. Kesäaikaan laiturissa olevia jäänmurtajia on mahdollista vuokrata myös yksityistilaisuuksiin.
[[Kuva:Jäänmurtajia Katajanokan laiturissa.jpg|center|600px|thumb|Suomen jäänmurtajia kesällä 2004 Katajanokan laiturissa: Sisu ja Urho, Kontio ja Otso sekä Apu ja Voima (Apu myytiin Venäjälle jokimurtajaksi 2006).]]
===Satama===
Katajanokan eteläinen ranta rakennettiin 1800-luvun lopulla tavaraliikennesatamaksi, joka oli samalla osa [[Eteläsatama (Helsinki)|Eteläsatamaa]]. Sinne johti [[Töölönlahti|Töölönlahden]] eteläpuolella sijainneelta ratapihalta alkanut, kaupungin rantoja kiertänyt [[Helsingin satamarata]], joka valmistui [[1894]]. Nykyisin satama on muutettu matkustajaliikennesatamaksi.
Rautatieliikenne Eteläsatamaan ja Katajanokalle päättyi 30. huhtikuuta 1980. Tavarankuljetukseen käytetyn satamaradan liikenne väheni, kun Eteläsatama muuttui pääosin [[autolautta]]satamaksi. Autolauttaliikenteen aloitti [[9. heinäkuuta]] [[1974]] [[Tukholma]]an lähtenyt [[M/S Viking 5]].<ref>Uusi Suomi 9.7.1974 s. 1</ref> Sataman entisen ratapihan paikalla on nykyisin leveä puistokatu, Katajanokanlaituri, jonka varrella sijaitsevia vanhoja makasiinirakennuksia on muutettu muun muassa hotelleiksi ja kongressikeskuksiksi.
Vuonna [[1959]] pystytettiin viimeiset Katajanokan 14 uudesta 3-jalkaisesta nosturista. Sen jälkeen Katajanokallakin pystyttiin parhaassa tapauksessa käyttämään kahta nosturia laivan jokaista luukkua kohden.<ref>Helsingin Sanomat 3.6.1959 s. 7 ja 25</ref> Yksi uusista nostureista oli purkamassa [[S/S Niobe]]n lastia, kun tavaravaunuletka törmäsi nosturin jalkaan paikassa, jossa nosturin ja rautatien kiskot kulkivat ristiin. Nosturi kaatui ja romuttui täysin, mutta onneksi nosturinkuljettaja selviytyi vammoitta.<ref>Uusi Suomi 15.10.1957 s. 1 ja 16</ref> Katajanokan neljä viimeistä satamanosturia purettiin tammikuussa 1986.
Katajanokan satama-alueen vartiointia tehostettiin [[3. toukokuuta]] [[1994]] lähtien passintarkastuksen ja tullitoiminnan tehostamiseksi. Satama-alueella asioivilla tuli olla mukanaan valokuvallinen [[henkilökortti]]. Toukokuun alussa [[1997]] koko Eteläsataman porttivartiointi siirtyi vartiointiliikkeen hoidettavaksi.
==Nähtävyyksiä==
| 