Ero sivun ”Pjotr Wrangel” versioiden välillä

Paroni '''Pjotr Nikolajevitš Wrangel''' (Пётр Николаевич Врангель, s. [[15. elokuuta]] [[1878]], Novo-Aleksandrovsk, [[Venäjän keisarikunta]], nykyinen [[Zarasai]], [[Liettua]]ssa, k. [[25. huhtikuuta]] [[1928]] [[Bryssel]], [[Belgia]]) oli venäläinen vapaaherra ja [[kenraali]], joka toimi [[Krim]]iltä operoivan [[Etelä-Venäjän armeija]]n ylipäällikkönä vuonna [[1920]] [[Anton Denikin|Anton Ivanovitš Denikin]]in jälkeen. Etelä-Venäjän armeija taisteli sekä moskovalaismielistä, bolševikkien punakaarteista vuonna 1918 perustamaa, [[puna-armeija|työläisten ja talonpoikien punaista armeijaa]] että Ukrainan kansallisia maan itsenäistymiseen pyrkiviä armeijoita vastaan. Wrangel muodosti myös Krimin hallituksen.

 

 

Vuoden 1917 elokuussa Wrangel liittyi Venäjän väliaikaisen hallituksen jälkeisiin bolševikkeja vastustaviin valkoisiin joukkoihin. Hän taisteli [[Kaukasia]]ssa ja [[Krim]]illä. Kesällä [[1918]] hän kieltäytyi liittymästä hetmanni [[Pavel Skorodpadski]]n ukrainalaisiin joukkoihin, koska nämä tukeutuivat yksinomaan saksalaisiin ja itävaltalaisiin. Saksan hävittyä Wrangel jatkoi sekä bolševikkien että ukrainalaiskansallisten kuin myös ukrainalaisanarkistien vastaista taistelua. Huhtikuussa [[1920]] Wrangelista tuli [[Anton Denikin]]in seuraaja Etelä-Venäjän armeijan komentajana. Vuoden [[1920]] marraskuussa Wrangel joutui evakuoimaan liittoutuneiden avulla noin 70 000 sotilasta ja 65 000 siviiliä Krimiltä [[Konstantinopoli]]in. Wrangel matkusti [[Turkki|Turkin]] kautta [[Tunisia]]an ja sieltä [[Jugoslavia]]an, jossa hän piti yllä pakolaisesikuntaa mahdollista vastavallankumoussotaa varten vuoteen [[1925]] asti.