Ero sivun ”Kosmologinen todistus” versioiden välillä

Todistuksesta esitti muun muassa [[Tuomas Akvinolainen]] useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jonkin toisen kappaleen liike, jonka taas aiheuttaa jonkin muun kappaleen liike ja niin edelleen, mutta tällainen ketju ei voinut jatkua loppumattomiin, vaan alku­syynä oli oltava jokin [[liikkumaton liikuttaja]], joka ei itse liiku, mutta saa aikaan liikettä. Toisen muunnelman mukaan ylipäänsä jokaisella tapahtumalla oli jokin syy, jolla taas oli jokin syy ja niin edelleen, mutta perimmäisenä alku­syynä oli oltava jotakin, millä ei enää ole syytä; tämä oli ilmeisesti Jumala. Tässä muodossa todistus tunnetaan myös ''ensimmäisen syyn todistuksena.''.<ref name="Russell">Bertnand{{Kirjaviite | Tekijä=Russell:, Bertrand | Nimeke=Länsimaisen filosofian historia poliittisten ja sosiaalisten olosuhteiden yhteydessä varhaisimmista ajoista nykyaikaan asti. 1.: Vanhan ajan osafilosofia, s.katolinen filosofia | Sivu=537 | Selite=(History of western philosophy and its connection with political and social circumstances from the earliest times to the present day, 1946.) Suomentanut J. A. Hollo. 2. painos (1. painos 1948). Laatukirjat | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki Juva | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1992, | Tunniste=ISBN 951-0-17867-5}}</ref>.

Tätä Tässä muodossa todistus tunnetaan myös ''ensimmäisen syyn argumenttina.''. Tätätodistusta vastaan on väitetty, ettei sarjalla tarvitse välttämättä olla ensimmäistä jäsentä: esimerkiksi negatiivisten [[kokonaisluku]]jen sarjalla on viimeinen (-1) mutta ei ensimmäistä jäsentä.<ref>Russell 1, s. 546.</ref>. Esimerkiksi [[Leibniz]] ei hyväksynytkään todistusta Tuomas Akvinolaisen esittämässä muodossa, mutta väitti, että maailman­kaikkeudella kokonaisuudessaan on oltava jokin ulkoinen syy, joka on olemassa mistään edeltävistä syistä riippumatta, siis Jumala..<ref name="Russell2">Bertnand Russell: Länsimaisen filosofian historia poliittisten ja sosiaalisten olosuhteiden yhteydessä varhaisimmista ajoista nykyaikaan asti. 2. osa1992, 2emt. osa, 2. painos WSOY 1992, ISBN 951-0-17886-1</ref>. Tähän vuorostaan [[Immanuel Kant]] huomautti, että ajatus, että jokin olio olisi ehdottomallaehdottoman välttämättömyydellävälttämättömästi olemassa, edellyttää, että [[ontologinen todistus]] olisi jossakin muodossa pätevä, minkä hän kuitenkin oli itse väittänyt kumonneensa.<ref name="Russell2" />

{{viitteet|sarakkeet}}