Barnard syntyi ja kasvoi [[Beaufort West]]issä [[Etelä-Afrikka|Etelä-Afrikassa]], ja hänen [[äidinkieli|äidinkielensä]] oli [[afrikaans]]. Hän opiskeli [[lääketiede]]ttä [[Kapkaupunki|Kapkaupungin yliopisto]] yliopistossassa, teki harjoittelunsa [[Groote Schuurin sairaala]]ssa ja menilähti yleislääkäriksi Ceresiin, maalaiskaupunkiin [[Western Cape]]n -provinssiinprovinssissa. Vuonna [[1948]] hän avioitui sairaanhoitaja Aletta Louwin kanssa. [[1951]] Barnard palasi Kapkaupunkiin[[Kapkaupunki]]in työskentelemään kahteen sairaalaan ja suorittamaan loppuun maisterintutkintonsa, jonka hänelle luovutti [[1953]] [[Kapkaupungin yliopisto]]. Vuodesta [[1956]] lähtien hän opiskeli [[kirurgia]]a [[MinnesotaMinnesotan yliopisto]]n yliopistossassa. Siellä hän joutui kosketuksiin kardiologisen kirurgian kanssa, ja myöhemmin hän erikoistui siihen.
Barnard valittiin kardiologiseksi kirurgiksi Groote Schuurin sairaalan ensimmäiselle sydänosastolle vuonna [[1958]]. [[1959]] Barnard suoritti Etelä-Afrikan ensimmäisen [[munuaisensiirto]]leikkauksen [[Etelä-Afrikka|Etelä-Afrikassa]]. Hän myös luennoi Kapkaupungin yliopistossa, ja vuonna [[1961]] hän sai ylennyksen yliopiston kardiologisen kirurgian esimieheksi.
== Sydämensiirto ==
Maailman ensimmäinen sydämensiirtoleikkaus suoritettiin [[3. joulukuuta]] [[1967]] Etelä-Afrikassa. Toimenpide kesti yhdeksän tuntia, ja työryhmässä oli 30 henkeä. Potilas, [[Louis Washkansky]], oli 55-vuotias ja kärsi [[diabetes|diabeteksesta]] sekä sydänsairaudesta. Hänelle siirretty sydän oli peräisin nuorelta naiselta, Denise Darvallilta, joka oli kuollut auto-onnettomuudessa. Washkansky selviytyi leikkauksesta ja eli 18 päivää, kunnes menehtyi [[keuhkokuume]]eseen, jonka aiheuttivat hänen nauttimansa lääkkeet.
Barnard oli melko valokuvauksellinen ja nautti siitä median huomiosta, joka seurasi hänet tunnetuksi tehneestä operaatiosta. Barnard jatkoi elinsiirtoleikkauksien tekemistä: hänen [[2. tammikuuta]] [[1968]] tekemänsä elinsiirtoleikkauksen potilas, Philip Blaiberg, eli leikkauksen jälkeen 19 kuukautta. Barnardin viimeinen potilas eli 24 vuotta leikkauksesta selviydyttyään. [[1969]] Barnard erosi vaimostaan ja avioitui vuonna [[1970]] Barbara Zoellnerin kanssa.
HänBarnard myös raivasi tietä uusille ja riskejä sisältäville tekniikoille, muun muassa kaksois[[elinsiirto|elinsiirroille]] ([[1974]]), keinotekoisille läpille ja eläinten sydänten käyttämiselle hoitotarkoituksiin.
