Versio 13. tammikuuta 2010 kello 23.54 muokkaa ET1972 (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 2 426 muokkausta Sisältöä, viitteitä, kuva ← Vanhempi muutos		Versio 3. huhtikuuta 2010 kello 10.36 muokkaa kumoa Orf (keskustelu \| muokkaukset) automaattiseulotut käyttäjät 29 953 muokkausta pEi muokkausyhteenvetoa Uudempi muutos →
Rivi 24: Kimalaisorhon lehdet ovat sen tyvellä tai varren alaosassa. Maan alla kasvilla on kaksi pyöreää versojuurimukulaa. Varsi on 15–30 cm korkea. Kimalaisorhon varressa on 3–14 pientä, kukalle laskeutunutta [[pistiäiset\|pistiäistä]] muistuttavaa kukkaa. Yksittäisen kukan [[labellum\|huuli]] on tummanruskea, neliliuskainen, hieman hyönteisen ruumista ja siipiä muistuttava. Siinä on myös sinistä "peilimäistä" kuviointia. Huulen yläpuolella olevat lankamaiset kehälehdet ovat kapeat ja tumman ruskeat, kuin tuntosarvet. Muut kehälehdet ovat kokonaan vihreitä. Kukinta-aika on kesä-heinäkuussa.<ref>Retkeilykasvio 1998, s. 504.</ref> Kimalaisorhon kukat houkuttelevat ulkomuodollaan ja [[feromoni]]maisella tuoksullaan [[velhopistiäiset\|velhopistiäisten]] (''Argogorytes mystaceus'' ja ''A. fargei'') mustakeltaisia koiraita parittelemaan kukan kanssa. Kimalaisorhon kukinta alkaa pistiäiskoiraiden kuoriuduttua ja ennen pistiäisnaaraiden ~~kuoriutumsta~~kuoriutumista. Tämä "valeparittelu" voi sitten seuraavassa kukassa tapahtuessaan johtaa kukan pölytykseen. <ref name="RANTA">Ranta 1997, s. 201.</ref><ref>Teräs 2008, s. 195.</ref> == Levinneisyys == [[Orhot]] (''Ophrys'') ovat levinneet laajalti Euroopassa ja [[Välimeri\|Välimeren]] ympäristössä. Monista muista lajeista poiketen kimalaisorho karttaa kuumimpia Välimeren alueita, ja se on myös pohjoisimpana kasvava orholaji. Kimalaisorhon päälevinneisyysalue on Keski- ja Länsi-Euroopassa Brittein saarilta ja Ranskasta Saksaan ja Kroatiaan ulottuvalla alueella. Tämän alueen ulkopuolella kimalaisorhoa tavataan mm. Espanjassa, Romaniassa, Baltiassa, Venäjällä ja Fennoskandiassa. Norjan rannikolla lajia tavataan peräti napapiirin ~~pohjoispuollella~~pohjoispuolella. Itämerellä laji kasvaa etenkin suurilla saarilla, kuten [[Gotlanti\|Gotlannissa]], [[Öölanti\|Öölannissa]] ja [[Hiidenmaa]]lla.<ref>[http://linnaeus.nrm.se/flora/mono/orchida/ophry/ophrins.html Den virtuella floran: Flugblomster (ruots.)] Viitattu 13.1.2010.</ref> Suomessa kimalaisorhoa tavataan alkuperäisenä tai muinaistulokkaana ~~parillakymmeneltä~~pariltakymmeneltä paikalta [[Ahvenanmaa]]lta. Varsinais-Suomessa [[Parainen\|Paraisten]] kalkkialueelta tunnetaan yksi elinvoimainen tulokasesiintymä.<ref name="RANTA"/> == Elinympäristö == Kimalaisorho on kalkinvaatija. Lajille tyypillisiä kasvupaikkoja ovat kosteat niityt ja metsät, lettosuot ja joskus kuivemmat, runsaskalkkiset paikat. Tällaisesta esiintymispaikasta esimerkki on Parainen, jossa laji kasvaa tuoreella mäntykankaalla. Kimalaisorhon esiintyminen on oikullista ja kasvi saattaa piileskellä sienijuurensa turvin maan alla vuosikausia. Lajia uhkaavat elinympäristöjen umpeenkasvu ja tuhoutuminen sekä ~~keräisly~~keräily.<ref name="RANTA"/> == Lähteet ==

Ero sivun ”Kimalaisorho” versioiden välillä