Ero sivun ”Viinakortti” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Abc10 (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
:''Sami Hilvon kirjasta katso [[Viinakortti (kirja)|Viinakortti]]''
'''Viinakortti''' oli vuonna [[1944]] käyttöönotettu ja vuoden [[1970]] loppuun asti Suomessa käytössä ollut [[alko]]holiliikkeen antama virallinen henkilötodistus, josta käytettiin alkuun nimitystä myymälätodistus ja myöhemmin henkilötodistus. Kortilla ostajat osoitettiin käyttämään heille nimettyä myymälää tarkoituksena estää alkoholin joutuminen salakauppaan sekä samalla estää alkoholin myynti mahdollisille väärinkäyttäjille.
 
'''Viinakortti''' oli vuonna [[1944]] käyttöönotettukäyttöön otettu ja vuoden [[1970]] loppuun asti Suomessa käytössä ollut [[alko]]holiliikkeen antama virallinen henkilötodistus, josta käytettiin alkuun nimitystä myymälätodistus ja myöhemmin henkilötodistus. Kortilla ostajat osoitettiin käyttämään heille nimettyä myymälää tarkoituksena estää alkoholin joutuminen salakauppaan sekä samalla estää alkoholin myynti mahdollisille väärinkäyttäjille.
Korttien käyttö alkoi [[Helsinki|Helsingistä]] ja Haagan kauppalasta [[2. tammikuuta]] 1944 ja levisi saman vuoden aikana [[Turku]]un, [[Naantali]]in ja [[Tampere]]elle. Vuoteen [[1947]] mennessä kortti oli käytössä koko maassa. Kortti oli alkuun edellytys ostosten tekemiseksi Alkossa, mutta vuodesta [[1949]] oluen ja mietojen viinien ja vuodesta [[1952]] osin myös väkevien viinien myynti sallittiin myös kortittomille. Eniten myydyt väkevät viinit palautettiin kortille keväällä [[1958]]. Väkevien alkoholijuomien myynti oli koko kortin käytössä olo ajan sidoksissa korttiin.
Vuonna [[1960]] viinakortteja oli eniten suhteessa väkilukuun Naantalissa, jossa näitä oli 23.8 % väestöstä.
 
Korttien käyttö alkoi [[Helsinki|Helsingistä]] ja Haagan kauppalasta [[2. tammikuuta]] 1944 ja levisi saman vuoden aikana [[Turku]]un, [[Naantali]]in ja [[Tampere]]elle. Vuoteen [[1947]] mennessä kortti oli käytössä koko maassa. Kortti oli alkuun edellytys ostosten tekemiseksi Alkossa, mutta vuodesta [[1949]] oluen ja mietojen viinien ja vuodesta [[1952]] osin myös väkevien viinien myynti sallittiin myös kortittomille. Eniten myydyt väkevät viinit palautettiin kortille keväällä [[1958]]. Väkevien alkoholijuomien myynti oli koko kortin käytössä olo ajan sidoksissa korttiin. Vuonna [[1960]] viinakortteja oli eniten suhteessa väkilukuun Naantalissa, jossa niitä oli 23,8 % väestöstä.
Kortista maksettiin vuosittainen leimavero vuosina [[1948]] - [[1969]]. Vuonna 1947 oli käytössä 1,2 miljoonaa korttia, mutta kortin tultua verolliseksi, oli kortteja vuonna 1949 käytössä enää 650 000. Vuosina 1948 - 1949 vero oli 300 mk ja tämän jälkeen 100 mk sekä vuoden [[1963]] rahanuudistuksen jälkeen 1 mk vuodessa. Perinnässä käytettiin alkuun ALKO -lisäpainettuja leimamerkkejä, mutta vuodesta [[1957]] alkaen käytössä oli oma vuosiluvulla varustettu merkkimalli.
 
Kortista maksettiin vuosittainen leimavero vuosina [[1948]] - [[1969]]. Vuonna 1947 oli käytössä 1,2 miljoonaa korttia, mutta kortin tultua verolliseksi, oli kortteja vuonna 1949 käytössä enää 650 000. Vuosina 1948 - 19491948–1949 vero oli 300 mk ja tämän jälkeen 100 mk sekä vuoden [[1963]] rahanuudistuksen jälkeen 1 mk vuodessa. Perinnässä käytettiin alkuun ALKO -lisäpainettuja leimamerkkejä, mutta vuodesta [[1957]] alkaen käytössä oli oma vuosiluvulla varustettu merkkimalli.
Käynnit alkoholiliikkeessä leimattiin korttiin vuosina 1944 - [[1955]]. Myös tehdyt ostot merkittiin korttiin vuodesta 1947 alkaen kokonaisuudessaan, myöhemmin vain väkevien juomien osalta. Vuodesta 1957 ostot merkittiin vain väärinkäytöstä epäiltyjen kortteihin. Tästä eteenpäin kortti tuli esittää vain vaadittaessa. Mikäli ostoja tuli liian usein, henkilökunta saattoi ottaa kortin "kuivumaan", tai asiakas joutui puhutteluun. Poliisi ilmoitti juopumuspidätykset Alkolle, ja tästä saattoi seurata henkilötodistuksen peruuttaminen kokonaan tai määräajaksi.
 
Käynnit alkoholiliikkeessä leimattiin korttiin vuosina 1944 - 1944–[[1955]]. Myös tehdyt ostot merkittiin korttiin vuodesta 1947 alkaen kokonaisuudessaan, myöhemmin vain väkevien juomien osalta. Vuodesta 1957 ostot merkittiin vain väärinkäytöstä epäiltyjen kortteihin. Tästä eteenpäin kortti tuli esittää vain vaadittaessa. Mikäli ostoja tuli liian usein, henkilökunta saattoi ottaa kortin "kuivumaan", tai asiakas joutui puhutteluun. Poliisi ilmoitti juopumuspidätykset Alkolle, ja tästä saattoi seurata henkilötodistuksen peruuttaminen kokonaan tai määräajaksi.
 
Nykyisinkin asiakkaan on pystyttävä todistamaan henkilöllisyytensä kysyttäessä, esimerkiksi [[ajokortti|ajokortilla]] tai [[passi]]lla.