Ero sivun ”Fëanor” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Chlewbot (keskustelu | muokkaukset)
p robot Adding: pt
Ali Baba (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Fëanor''' oli fiktiivinen hahmo [[J.R.R. Tolkien]]in kirjassa [[Taru sormusten herrasta]].
{{Juonipaljastus}}
Fëanor oli yksi Ñoldorin''noldor''in Elda[[haltia (Arda)|elda]], yksi niistä, jotka lähtivät [[Keski-maaMaa]]sta elääkseen yhdessä ''[[Valarvalar]]ien''in kanssa [[Valinor]]issa, Amanin maassa. Hänet nimettiin isänsä mukaan Finwëksi[[Finwë]]ksi tai Finweminya ja myöhemmin nimellä '''Curufinwë''' ("Kyvykäs Finwë(n poika)"). Hän oli mahtavin Ñoldorista''noldor''ista, ja hetken heidän kuninkaansa. Hänen nimensä on sekoitus Sindarinista[[sindar]]ista (Faenor) ja [[Quenyaquenya]]sta (Fëanáro), ja kumpikin tarkoitti "Tulen Henki". Hänet tunnettiin seppänä, timantinhiojana, ja soturina, hän teki [[Silmarilit]] ja kehitti [[Tengwartengwar]] -riimut. Hän teki suurella varmuudella ''[[Palantírpalantír]]''it. Hän oli [[Finwë]]nFinwën, Ñoldorin''noldor''in Korkean Kuninkaan, ja tämän vaimon Mírielin, vanhin poika. Fëanor vei äidiltään syntyessään niin paljon elinvoimaa, että tämän henki jätti perheensä, ja matkasi Lórienin puutarhaan. Finwë meni uudestaan naimisiin, ja sai kaksi poikaa, Fëanorin velipuolet Fingolfinin ja Finarfinin, ja myös kaksi tytärtä, Findisin ja Irimën. Fëanor itse nai Nerdalenin, Mahtanin tyttären, ja tämä synnytti hänelle seitsämän poikaa: Maedhros, Maglor, Celegorm, Caranthir, Curufin, Amrod ja Amras.
 
Fëanorin äitipuoli Indis ei ollut yhtään paha, vaikka Fëanor niin uskoikin. Fëanor inhosi Indistä, ja hän ja hänen perheensä asui erillään tästä ja tämän lapsista.
Silloin [[Melkor]], mahtavin Valavala ja pahuuden lähde, oli pettänyt Valarit''valar''in ajattelemaan, että hän oli parantanut tapansa. Pahoitellen hän lähti Valinorista, ja samalla käännytti pahaksi joitakin Ñoldor,''noldor''ista ja teki heistä hänen pahuutensa välikappaleita, erityisesti Fëanorista. Mutta Fëanor ei luottanut yhtään Melkoriin, mikä oli tämän suunnitelman pohja.
 
Suurimpana saavutuksenaan, Fëanor otti Kahden Puun valoa, ja valmisti siitä kolme [[Silmarilit|Silmarilia]], myös tunnettu nimellä Suuret Jalokivet. Hän arvosti Silmarileja yli kaiken muun, epäili Valareia''valar''ia ja muitamuuta Eldaria''eldar''ia siitä, että he aikoivat viedä Silmarilit. Hän vartioi jalokiviä hyvin tarkasti ja näytti ne vain lähimmille sukulaisilleen.
Melkor halusi suuresti Silmarileja ja hänen otteensa Fëanorissa kasvoi, mutta Valar''valar'' eivät vieläkään aavistaneet Melkorin suunnitelmia. Melkor käytti hyväkseen Fëanorin ylimielisyyttä ja käytöstä, laittaen häneen ajatuksen, että hänen velipuolensa Fingolfin aikoi viedä Silmarilit ja ottaa Fëanorin paikan Finwën perijänä. Tämän ajatuksen takia Fëanor alkoi uhata Fingolfinin henkeä (tämä tapahtui silloin, kun Ñoldor''noldor'' alkoi takoa aseita). Tästä syystä Valar''valar'' karkoittivat hänet Formenokseen. Hän otti suuret aarteensa mukanaan, myös Silmarilit, mitkä hän lukitsi laatikkoon. Näyttääkseen tukensa vanhinta poikaansa kohtaan, Finwë lähti Formenokseen.
 
''Valar'' tajusivat, että Fëanorin käytös oli ollut Melkorin syytä. He lähettivät [[Tulkas]]in vangitsemaan hänet uudelleen, mutta häntä ei löytynyt. Melkoria ei oltu nähty pitkään aikaan, kunnes hän ilmestyi odottamatta Formenoksessa. Finwëllä ja Fëanorilla oli ollut pakkomielle siitä, että Fingolfin tulisi kuninkaaksi, ja näytti, että Melkorin valheet olisivatkin totta. Melkor yritti uudelleen vakuuttaa Fëanorin siitä, mutta epäonnistui, ja Fëanor ymmärsi, että Melkorin tavoite oli saada Silmarilit, sulki oven Melkorin edestä, ja tämä lähti. Kun Valarit''valar'' kuulivat tapahtuneesta, he alkoivat metsästää uudelleen. Mutta vaikutti, että Melkor oli jo lähtenyt Valinorista. Hänja oliolisi menossa pohjoiseen, mutta menikin etelään.
 
Sitten Valar''valar'' halusivat parantaa Fëanorin ja Fingolfinin välisen välirikon, ja kutsuivat molemmat Valinoriin tekemään rauhaa. Fingolfin ojensi kättään kohti velipuoltaan, tunnustaen Fëanorin paikan vanhimpana, ja tämän he hyväksyivät.
Sillä välin, Melkor meni etelään Amanista, Avathariin, etsimään suurta hämähäkkimäistä olentoa Ulgoliantia[[Ungoliant]]ia. UlgoliantUngoliant auttoi Melkoria tuhoamaan Kaksi Puuta, tuoden pimeyden Valinoriin. Sieltä nämä kaksi menivät Formenokseen, surmasivat Finwën ja veivät kaikki jalokivet, myös Silmarilit. He karkasivat Keski-maahan Helcaraxëa (tunnettiin myös nimellä Kirskuva Jää) pitkin pohjoiseen Beleriandiin[[Beleriand]]iin [[Keski-maahanMaa]]han.
 
Fëanor ja Fingolfin olivat sopimassa riitojaan, juuri kun Valinor pimeni. Valarit tiesivät, että Puiden valo säilyi enää Silmarileissa ja [[Yavanna]] pyysi Fëanoria antamaan jalokivet heille, jotta he voisivat parantaa Puut. Fëanor kieltäytyi antamasta Silmarileja Valareille vapaaehtoisesti, ja sanoi, että jos ne vietäisiin häneltä väkisin, silloin he olisivat kaikki samanlaisia kuin Melkor. Tämän jälkeen viestinviejä saapui kertomaan Formenoksen tapahtumista.
Viestinviejän mukaan, Melkor, oli tullut Fëanorin laaksoon, Formenokseen, mustan sumun keskellä. Korkea Kuningas Finwë oli taistellut ja hävinnyt Melkorille, ja oli ensimmäinen [[haltia (Arda)|haltia]], joka surmattiin Valinorissa. Melkor tuhosi laakson, ottaen monia arvokkaita kiviä. Kaikkein huomattavimpana oli se, että hän oli varastanut Silmarilit.
 
==ÑoldorinNoldorin paluu==
 
''Valar'' ja Eldar''eldar'' ymmärsivät nyt kokonaan Melkorin petoksen tarkoituksen. Fëanor, kuultuaan isänsä murhasta ja arvokkaiden Silmarilien varkaudesta, nimitti Melkorin Morgothiksi, tai ”Maailman mustamustaksi vihollinen”viholliseksi” (suoraan käännetty ”Musta vihollinen”). Nyt Ñoldorin''noldorin'' kuningas, Fëanor piti kiihkeimmän puheen, mitä on koskaan Ardassa[[Arda]]ssa nähty, jossa hän julisti Morgothin häpeätahraksi. Hän haukkui Suurta Vihollista, mutta Morgothin takia, myös moitti Valaria''valar''ia heidän teoistaan. Hän sanoi kansalleen, että Valar''valar'' olivat hylänneet heidät, joten Ñoldorien''noldor''in täytyi seurata häntä Keski-maahanMaahan taistelemaan Morgothia vastaan. Sillon Fëanor valloi Fëanorin valan, jonka kaikki hänen seitsämän poikaansa vannoivat, luvaten taistella jokaisen kanssa, oli hän haltia [[ihminen (Arda)|ihminen]], Maiamaia tai Valavala, joka piti hallussaan Silmarileja ja pitäen [[Eru|Ilúvataria]] todistajanaan. TämäMyöhemmin tunnettiin nimellä Fëanorintämä vala ja myöhemmin se aiheutti suurensuurta tragediansuru hänenkoko pojilleen''noldor''ille.
 
Etsiessään tietä Keski-maahanMaahan, Fëanor meni Amanin rannikolle, missä laivanrakentajat, ''[[Teleriteleri]]''-haltiat, asuivat, vaatien heidän laivojaan käyttöönsä. Telerit''Teleri'' kieltäytyivät, joten vastaukseksi, Fëanor ja hänen aseistettu ja kiihkeä joukko Ñoldoreita''noldor''ia hyökkäsi kevyesti vsrustautuneiden Telerin''teleri''n kimppuun, tuhoten heidän asumuksensa ja varastaen heidän laivansa.
Kiusaantuneena tästä teosta, Finarfin, Finwën kolmas poika, otti miehensä ja kääntyi takaisin. Valarit''Valar'' päästivät heidät takaisin, ja Finarfin hallitsi Ñoldorin''noldor''in Korkeana Kuninkaana Valinorissa.
Laivoja oli liian vähän viemään kaikki Ñoldorit''noldor'' meren yli, joten Fëanor ja hänen poikansa johtivat ensimmäistä joukkoa. Saavuttuaan Losgariin, Lammothin maahan, Beleriandissa, missä Morgoth ja Ulgolianthe päättivät polttaa heidän laivansa ja jättää Fingolfinin seuraajat taakseen. Kuitenkin Fëanor oli jättänyt poikansa, Amrasin, laivaan, ja tämä paloi elävältä. Koska maa oli litteä tuohon aikaan, jäljelle jääneet Ñoldorit''noldor'' näkivät tulen, ja tiesivät pääsevänsä Keski-maahanMaahan vain ylittämällä Helcaraxën. Tämän he tekivät Fingolfinin johdolla, ja kokivat suuria menetyksiä matkalla, joka karisti uskoa Fëanoria ja hänen poikiaan kohtaan.
 
Tietäen Ñoldorin''noldor''in saapumisesta, Morgoth käski armeijoidensa hyökätä [[Angband]]ista ja ne hyökkäsivät Fëanorin kimppuun Mithrimissä. Tätä taistelua kutsuttiin nimellä Taistelu tähtien alla, tai Dagor-nuin-Giliath, koska Kuuta ja Aurinkoa ei oltu luotu vielä. Ñoldor''Noldor'' voittivat taistelun ja tuhosivat Morgothin armeijat. Fëanor, joka oli vielä voimissaan, puski kohti Angbandia, ja pääsi poikineen jo näköetäisyydelle, kun heidän kimppuunsa hyökkäsi [[balrog]]-joukko. Fëanor taisteli urhoollisesti, vaikka sai monia haavoja Gothmogilta((Gothmog))ilta, balrogien johtajalta. Hänen poikansa toivat suuren joukon vahvistuksia, ja balrogit ajettiin pois. Kuitenkin Fëanor, joka makasi taistelukentällä, tiesi haavojensa olevan kuolettavia. Hän kirosi Angbandin linnoituksen, vaikka näki kuoleman silmin, että hänen joukkonsa eivät saisi tuhottua sitä linnoitusta. Hänen kuolemansa hetkenä, hänen tulinen sielunsa pakeni, ja jätti jäljelle vain tuhkaa. Hänen poikiaan sitoi vielä se Valavala palauttaa Silmarilit, ja se vaikutti suuresti Keski-maanBeleriandin tapahtumiin [[Ardan aikajana|Ensimmäisellä ajalla]].
 
[[Luokka:Taru sormusten herrasta]]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Fëanor