Ero sivun ”Raamatun luvut ja jakeet” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
'''[[Raamattu]] on perinteisesti jaettu''' [[protestanttisuus|protestanteilla]] 66, [[katolisuus|katolisilla]] 73 ja [[ortodoksisuus|ortodokseilla]] 79 kirjaan. Kirjat on jaettu edelleen lukuihin ja luvut jakeisiin.
[[Suomen kieli|Suomenkielisessä]] Raamatussa on 1189 lukua ja n. 31 166 jaetta, joista [[Vanha testamentti|Vanhassa testamentissa]] 929 lukua ja n. 23 209 jaetta ja [[Uusi testamentti|Uudessa testamentissa]] 260 lukua ja n. 7 957 jaetta. Lukuja on siis keskimäärin n. 18 kirjaa kohden ja jakeita n. 26 lukua kohden.
Rivi 5:
== Historia ==
Vaikkakin jotkut osat alkuperäisestä
Vanhan testamentin jakaminen osiin alkoi ennen [[Babylonin vankeus|Babylonin vankeutta]], joka alkoi vuonna [[586 eaa]]. [[Toora|Mooseksen kirjat]] jaetiin 154 osaan kolme vuotta kestävän lukuohjelman mukaisesti. Myöhemmin, ennen vuotta [[536 eaa]]., Toora oli jaettu 54 pääosaan ja 669 pienempään osaan lukemisen helpottamiseksi.
Rivi 20:
-->
Nykyisen mittaiset luvut tulivat Vanhaan testamenttiin vasta sen jälkeen kun se oli jo jaettu jakeisiin. Samalla luvut lisättiin Uuteen testamenttiin. Ennen [[Nikean kirkolliskokous]]ta vuonna [[325]] Uusi testamentti oli jaettu osiin, jotka olivat erilaisia kuin nykyinen jaottelu. Arkkipiispa [[Stephen Langton]] ja kardinaali [[Hugo de Sancto Caro]] määrittivät erilaisia tapoja jakaa latinankielinen Raamattu ''[[Vulgata]]'' systemaattisesti vuosien [[1227]] ja [[1248]] välillä. Langtonin menetelmästä tuli perusta nykyiselle lukujaolle. Luvut lisättiin myös [[koinee-kreikka|kreikankielisiin]] alkuteksteihin 1400-luvulla.
Uudessa testamentissa jaon numeroituihin jakeisiin lisäsi ensimmäisenä [[Robert Estienne]] vuoden [[1551]] versiossaan kreikankielisestä Uudesta testamentista. Päinvastoin kuin Vanhassa testamentissa, kreikan kielen rakenne tekee sen herkäksi sille, että se hajoaa syntaktisesti epäsopiviksi tai jopa järjenvastaisiksi osiksi. Kreikankielisen tekstin epätarkka jakaminen jakeisiin voisi siis helposti hämärtää tekstin alkuperäisen tarkoituksen, painotukset, sen osien väliset suhteet ja sanojen oman voiman. Se, että Estiennen jaejako on jäänyt voimaan, on merkki siitä, että hän tunsi tekstit ja tavoitti muinaiskreikan vivahteet hyvin. Hänen työtään onkin arvostettu merkittävänä panoksena raamatuntutkimukseen, ja hänen jaejakonsa tuli pian käyttöön kaikissa sitä seuranneissa Raamatuissa. Uudessa testamentissa se otettiin käyttöön ensimmäisenä vuonna 1565 ja Vanhassa testamentissa 1571.
| |||