Ero sivun ”Johannes Vermeer” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Elämä: kh |
→Uudelleen löytönsä: -i-ä |
||
Rivi 145:
Elämänsä aikana Vermeer ei saavuttanut huomattavempaa yleisömenestustä, ei tiedetä mistään seurajasta tai oppilaasta. Aikalaiset mainitsivat hänestä vain neljä kertaa: Arnold bonin runossa, Dirck van Bleyswijckin ''Delftin näyttäminen''-nimitetyssä kirjassa ([[1667]]), Pieter Teding van Berckhoutin päiväkirjassa ja ranskalaisen keräilijän matkapäiväkirjassa.<ref>Guardieri, L., sivu 57</ref>
Vaikka tunnetummassa 1700-luvuisessa taidetietosanakirjassa, vuosina 1718-1721 julkaistetussa Groote Schouburgh ei mainittu nimeään, jälkipolvi ei koskaan unohtanut
Jan Vermeer van Delft sai hänellä kuuluvaa säätyä vasta [[1800-luku|1800-luvun]] puolivälissä: vuonna [[1842]] ranskalainen historioitsija, Théophile Thoré-Bürger löysi uudelleen Vermeerin taidetta. Thoré-Bürger [[Englanti|Englannissa]], [[Belgia]]ssa, [[Alankomaat|Alaknomailla]] ja [[Sveitsi]]ssa tehnien matkojen aikana oppia tunetmaan 1600-luvun alankomaalaisten maalaustaiteen arkipäiväistä realismia.<ref>{{cite web |url= http://www.essentialvermeer.com/thore.html|title= Thoré-Bürger and the Rediscovery of Johannes Vermeer|accessdate=2010-01-28 |format= |work=Essential Vermeer}}</ref> Tutkimuskensa aikana hän omisti noin 74 kuvaa Vermeerille.<ref>Guardieri, L., sivu 81</ref>
Thoré-Bürgerin alussa ilmenevän löytämisen yli 1870-1880-luvulla ranskalainen tutkija Henry havard alkoi tutkia
1900-luvun viimeisessa kolmasosassa Vermeerin maine kasvoi yhtä mittaa. Proustin lisäksi [[avantgarde]]en melkein kaikki taiteilija tunnusti Vermeerin värille kohtaan olevaa tunnetta.<ref>Schneider, N., sivu 88-90</ref> 1920-luvun keskellä maalausala pitää
==Teokset==
| |||