Ero sivun ”Novgorodin tuohikirjeet” versioiden välillä

Tuohikirjeet ovat henkilökohtaisia kirjeitä, kaupankäyntiin ja omaisuuteen liittyviä merkintöjä ja historiallisia merkintöjä. Osan tuohikirjeistä ovat kirjoittaneet suhteellisen sivistyneet ja vapaat yläluokkaiset tai kauppiasluokan naiset. Tuohikirjeissä kerrotaan myös tunteista ja ystävyydestä - joukossa on jopa rakkauskirjeitä ja ystävyyden vakuuttamista. Tuohikirjeistä on päätelty, että keskiajalla Novgorodin seudulla ja ehkä laajemminkin Koillis-Euroopassa naiset (lukuun ottamatta ehkä maatalousväestöä) olisivat olleet vapaampia ja koulutetumpia kuin Keski-Euroopan naiset. Kirjeissä on myös joitakin historiallisia merkintöjä, joita on pidetty luotettavina; ne liittyvät muun muassa sotiin.

 

 

Tuohikirjeet on kirjoitettu muinaisslaavilaisella kirjaimistolla, joskin eri kirjeiden välillä saattoi merkistössä olla joitakin eroja. Kielenä on yleisimmin muinaisvenäjä. Eräs 1200-luvulle ajoitettu tuohikirje ([[Tuohikirje 292|kirje nro. 292]]) on kirjoitettu tuon ajan [[karjalan kieli|karjalan kielellä]] tai sitä läheisesti muistuttavalla kielellä (kyrillisin kirjaimin), ja sitä pidetään vanhimpana tunnettuna merkkinä itämerensuomalaisesta kirjoituksesta. Kirjeen sisällöstä ei ole varmuutta, mutta sitä on pidetty loitsuna. Kyseessä voisi olla [[salama]]a koskeva loitsu, sillä ilmeisesti siinä puhutaan ''jumalan nuolesta''. Tunnetaan myös toinen itämerensuomalaista kieltä sisältävä kirje, joka on ilmeisesti sanaluettelo. Myös muissa tuohikirjeissä esiintyy itämerensuomalaisia sanoja, esimerkiksi ihmisten nimiä, kuten Valit (Valittu), Melit (Mielitty), Vel'jut ja Veljakaz (kaksi viimeistä yhdistetään vilja-sanaan), sekä paikannimiä, kuten Kjulolakši (Kulolahti) ja Kurola. [[Martti Haavio]]n mukaan suomalaisen kansanperinteen tuntemat [[tuohiraamattu|tuohiraamatut]] liittyvät näiden kaltaisiin tuohikirjoituksiin.