Ero sivun ”Carl Gustaf Armfelt (vanhempi)” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Lähteet: väärät sivunumerot pois |
p typo |
||
Rivi 19:
==Elämäkerta==
Armfelt aloitti uransa kenraali [[Otto Wellingk]]in [[paaši]]na. Hän liittyi vuonna 1683 Uudenmaan ratsuväkeen ja sai korpraalin arvon. Koska Armfelt halusi sotakokemusta, hän liittyi Ranskan armeijaan, jossa hän osallistui muun muassa Italiassa [[Nizza]]n, Villa Francan ja Suzan piirityksiin sekä Brabantissa [[Valenciennes]]in ja [[Athi]]n piirityksiin. Ranskan armeijassa Armfelt yleni kapteeniksi. Hän palasi takaisin Ruotsiin vuonna 1697 ja suuren Pohjan sodan sytyttyä
Armfelt nimettiin Viipurin läänin [[kaksikas]]ratsuväen everstiksi 26. maaliskuuta 1707 ja uudelleen perustetun Karjalan ratsurykmentin everstiksi joulukuussa 1709. Elokuussa 1710 hänet lähetettiin 1000 miehen kanssa Savoon ja hän saapui [[Savonlinna]]an 15. elokuuta. Elokuussa 1710 venäläiset löivät Armfeltin johtaman alle sadan miehen joukon pienessä kahakassa. Armfelt oli mukana talven 1711 sotaretkellä Savon rintamalla ja operoi vuonna 1711 Savonlinnassa ja Karjalassa. Hänet ylennettiin ratsuväen kenraalimajuriksi 21. huhtikuuta 1711 ja nimitettiin Uudenmaan jalkaväkirykmentin everstiksi 31. toukokuuta 1711. Armfelt oli mukana loppukesästä 1712 käydyssä Hirvijoen "taistelussa". Armfelt johti 9.–10. toukokuuta 1713 käydyssä [[Helsingin taistelu (1713)|Helsingin taistelussa]] ruotsalaisia joukkoja. Armfelt ylennettiin jalkaväen kenraalimajuriksi 16. toukokuuta 1713. Armfelt oli sodan alkupuolella Suomen puolustamisesta vastanneiden [[Georg Johan Maijdel]]in ja [[Georg Lybecker]]in lähimpiä miehiä.
|