Ero sivun ”Maailmankuva” versioiden välillä

Ajatuksen matematiikan merkityksestä osana tieteellistä maailmankuvaa esittivät jo [[Pythagoras]] ja [[Platon]], mutta nyt sitä alettiin soveltaa uudella tavalla. [[Johannes Kepler]], joka havaitsi planeettojen ratojen olevan soikion eli ellipsin muotoisia, esitti myös näkemyksen aurinkokunnan geometrisesta kokonaisrakenteesta teoksessa ''[[Mysterium Cosmographicum]]'' vuonna [[1596]]. Tästä teoriasta luovuttiin myöhemmin havaintojen tarkentuessa. Hän laski kuuden silloin tunnetun planeetan keskietäisyyksien suhteiden vastaavan hyvin täsmällisesti mallia, jossa asetettiin sisäkkäin viisi säännöllistä monitahokasta eli [[Platonin kappaleet]] [[kuutio]], [[tetraedri]], [[dodekaedri]], [[ikosaedri]] ja [[oktaedri]]. Vuonna 1687 [[Isaac Newton]] julkaisi teoksessaan ''[[Philosophiae Naturalis Principia Mathematica]]'' painovoimateorian, jonka avulla voitiin kuvata matemaattisesti sekä maanpäällisiä että taivaallisia liikkeitä.<ref>Shapin, Steven: ”The Scientific Revolution”, s. 58-64.</ref>

 

 

1900-luvulla tieteellinen maailmankuva on kehittynyt eteenpäin [[suhteellisuusteoria]]n ja [[kvanttimekaniikka|kvanttimekaniikan]] kautta. Ihmistä tutkivista tieteistä esimerkiksi [[psykologia]] ja [[sosiologia]] lähtivät erkaantumaan filosofiasta 1800-luvulla.