[[Kuva:Baltic History 5000-BC.svg|thumb|260px|Kaavakuva Litorinameren laajuudesta 7000 vuotta sitten]]
'''Litorinameri''' onoli [[Itämeri| Itämeren]] vaihenykyistä suolaisempi ja jonkin verran laajempi varhaisvaihe [[Ancylusjärvi|Ancylusjärven-kauden]] jälkeen noin 8 500 – 4 000/2 000 vuotta sitten.
Litorinameri syntyi, kun [[jääkausi|jääkauden]] jälkeinen [[maankohoaminen]]valtameren kallistipinnan Ancylusjärveänousu etelään jaylti [[Tanskan salmet|Tanskan salmien]] tasolle, ja niiden kohdalle syntyi uomauomia, jostajoista aiemmin makeaan Ancylusjärveen pääsi suolaista vettä. Litorina-kaudenLitorinakauden aikana Tanskan salmetsalmista olivatmuodostui syvemmät ja leveämmät kuin nykyisin, ja tämän takia meri oli huomattavasti nykyistä suolaisempi. Litorinakausi on jääkauden jälkeisen ajan merellisin vaihe Itämeren historiassa. Litorinameren aikana myös ilmasto Suomessa oli pari astetta nykyistä lämpimämpi ilmastokausi ja kasvillisuutena lehtipuita nykyistä enemmän. Kauden alussa oli lämmin, kostea [[atlanttinen]] ilmasto, joka viileni kauden loppupuolella nykyistä viileämmäksi [[subboreaali]]seksi.
[[Kuva:Littorina littorina.jpg|thumb|260px|[[Litorinakotilo]] (''Littorina littorea'') oli yleinen Litorinameressä ja on antanut sille nimensä]]
Litorinameri oli nykyistä Itämerta laajempi.jonkin Litorinakaudenverran aikana ilmasto oli loppuvaihetta lukuun ottamatta lämpimämpää ja kosteampaa kuin nykyisin. Kauden alussa oli lämmin, kostea [[atlanttinen]] ilmasto, joka viileni kauden loppupuolella nykyistä viileämmäksi [[subboreaali]]seksilaajempi. LitorinameriMerivaihe on saanut nimensä [[litorinakotilo]]sta, joka viihtyy suolaisessa vedessä. Litorinakaudella kotilo yleistyi koko Itämeren alueella. Nykyisin, suolapitoisuuden laskettua Tanskan salmien madalluttua maankohoamisen vaikutuksesta, litorinakotiloa tavataan lähinnä [[Tanska]]n [[Bornholm]]in eteläpuolella. Litorinamerta seurasi Post-Litorinameri eli nykyinen [[Itämeri]].
Pohjanmaalla tavataan yleisesti ns. [[alunamaa|alunamaita]], jotka ovat Litorinameren aikaan muodostuneita sulfidipitoisia savikkoja. Nämä savikot aiheuttavat ongelmia sadevesien hapettaessa sulfideja rikkihapoksi, joka puolestaan alentaa vesistöjen pH:ta ja liuottaa metalleja. Sateen jälkeen tapahtuva äkkinäinen veden happamoituminen on aiheuttanut mm. kalakuolemia Kyrönjoen alueella.
