Ero sivun ”Erkki Forss” versioiden välillä

Forss opiskeli [[Sibelius-Akatemia]]ssa pianonsoittoa [[Ilmari Hannikainen|Ilmari Hannikaisen]] ja [[Erst Linko|Ernst Lingon]] johdolla ja urkujensoittoa [[Elis Mårtenson]]in ja [[Janne Raitio]]n johdolla. Hän suoritti musiikinopettajan tutkinnon 1949, pianonsoitonopettajan tutkinnon 1951, pianodiplomin 1955, urkudiplomin ja kanttoriurkurin tutkinnon 1957. Tämän jälkeen Forss jatkoi opintojaan ulkomailla, 1958–1959 Berliinissä (Ahrens ja Petersen), 1961 Münchenissä (Högner) ja 1975 Pariisissa (Litaize).

Debytoituaan urkurina Helsingissä 1958 Forss piti urkukonsertteja eri puolilla maata sekä Pariisissa Ruotsalaisessa kirkossa 1975 ja eräänä ensimmäisistä suomalaisista Pariisin [[Notre Damen katedraali (Pariisi)|Notre Dame]] -kirkossa 1981 sekä Tallinnan Niguliste-kirkossa 1987. Mieskuoro [[Laulumiehet|Laulumiesten]] johtajana Forss toimi 1975–1978.<ref>Otavan suuri musiikkitietosanakirja</ref>. Kamarikuoron tenorina hän lauloi 1962-1987, myös solistina, kuten monissa muissakin kuoroissa. [[Einojuhani Rautavaara]]n kansainvälisesti tunnetuilla levyillä ''[[Vigilia I-II (Rautavaara)|Vigilia I-II]]'' Forss lauloi Papin osuudet 1/4-íntervalleineen. Yleisradiolle hän teki useita urku- ja laulunauhoituksia.

Vuosina 1982-1989 Forss ideoi, ohjelmoi ja järjesti Roihuvuoren urkuviikot. Itä-Helsingin Musiikkiopiston perustajajäsenenenä Forss toimi myös pianonsoitonopettajana 1965-1975, ja kutsuttiin opiston kannatusyhdistyksen kunniajäseneksi 1995. Ansioistaan Forss sai [[director cantus]] -arvonimen 1972. Forssin yliopisto-opintojen tuloksena vuonna 1950 valmistunut pro gradu ''[[Erik August Hagfors|''Erik August Hagfors'']] : ''suomenkielisen kuorolaulun isä'' on julkaistu myös verkkomuodossa [<ref>[http://www.kaapeli.fi/~musakir/Hagfors/Hagfors.html Kaapeli.fi]]</ref>.