Ero sivun ”Kustaa IV Aadolf” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Yhdistynyt kuningaskunta| |
|||
Rivi 13:
==Ulkopoliittiset ongelmat kasaantuvat==
[[Napoleon]]in sodat levisivät 1800-luvun alussa lähes koko Eurooppaan. Kustaa IV Aadolf yritti aluksi pitää Ruotsin sotien ulkopuolella ja solmi vuonna 1800 puolueettomuusliiton [[Venäjä]]n, [[Preussi]]n ja [[Tanska]]n kanssa. [[Yhdistynyt kuningaskunta|Iso-Britannia]] ei kuitenkaan hyväksynyt puolueettomuutta, vaan vaati kaikkia valtioita lopettamaan kaupan vihollisensa [[Ranska]]n kanssa. Brittien laivasto iski Tanskaan ja uhkasi myös Ruotsia, jolla ei ollut edellytyksiä torjua brittien hyökkäystä. Ruotsi joutui luopumaan puolueettomuudestaan ja käymään jatkossa ulkomaankauppaansa brittien sanelemin ehdoin.
Kustaa IV Aadolf alkoi vuoden 1803 paikkeilla siirtyä selkeästi Ison-Britannian puolelle Ranskaa vastaan. Liittoutuminen Ison-Britannian kanssa olisi ollut perusteltavissa järkevästi, sillä Iso-Britannia oli Ruotsin tärkein kauppakumppani. Kuninkaan ulkopoliittinen suunnanmuutos perustui kuitenkin lähinnä tunteisiin. Kustaa IV Aadolfin oikeustajua nimittäin loukkasi se, että Napoleon oli röyhkeästi kaapannut vallan Ranskassa ja oli alkanut vaatia itselleen kuninkaille kuuluvaa kunnioitusta. Vähitellen hänen Napoleon-vihansa kasvoi niin suureksi, että hän alkoi pitää tätä Raamatun ennustamana [[Antikristus|Antikristuksena]].
Rivi 20:
==Suomen sota ja kuninkaan syrjäyttäminen vallasta==
Vuonna [[1807]] [[Venäjän keisarikunta|Venäjän keisari]] [[Aleksanteri I (Venäjä)|Aleksanteri I ]] ja lähes koko Euroopan valloittanut [[Ranska]]n keisari [[Napoleon Bonaparte]] sopivat [[Tilsit]]issä [[heinäkuu]]ssa [[1807]], että Venäjä yrittäisi taivuttaa Ruotsin mukaan [[Englannin_mannermaasulkemus|Englannin mannermaasulkuun]] ensin diplomaattisin keinoin ja mikäli se ei auta, niin tarvittaessa vaikka voimatoimin hyökätä Ruotsiin sen epäviisaasta liittoutumisesta [[
[[Suomen sota]] [[1808]]–[[1809]] oli Ruotsille sotilaallinen katastrofi, sillä lähes koko Suomi menetettiin viholliselle muutamassa kuukaudessa ja lopulta Ruotsi joutui luovuttamaan kolmasosan alueestaan Venäjälle. Kustaa IV Aadolfin sodanjohtokyvyt osoittautuivat jälleen vähäisiksi, ja kun hänen johtamansa vastahyökkäys epäonnistui, sai hän raivokohtauksen ja syytti upseereitaan petoksesta. Vastoinkäymiset johtivat vähitellen siihen, että kuninkaan mielenterveys alkoi horjua. Yleinen mieliala alkoi kääntyä kuningasta vastaan, ja varsinkin armeijassa oltiin katkeria kärsityistä tappioista. Syntyi kuninkaan vastainen salaliitto, ja [[13. maaliskuuta]] vuonna [[ 1809]] seitsemän sotilasta [[Carl Johan Adlercreutz]]in johdolla ryntäsivät [[Tukholman kuninkaallinen linna|kuninkaan linnaan]] ja pidättivät ja vangitsivat kuninkaan ja tämän perheen. Hänet vietiin [[Gripsholmin linna]]an jossa kuningas oli kotiarestissa.
| |||