Ero sivun ”Richterin asteikko” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
p Käyttäjän 88.115.234.4 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän 88.114.233.166 tekemään versioon.
Rivi 1:
{{lähteetön}}
'''RikunRichterin asteikko''' (oikeammin paikallisen [[magnitudi]]n asteikko ''M<sub>L</sub>'') on matemaattinen menetelmä, jolla mitataan [[maanjäristys|maanjäristysten]] voimakkuutta. Asteikon kehitti yhdysvaltalainen [[seismologi]] [[Riku-KalperttiCharles Richter]] yhdessä [[Beno Gutenberg]]in kanssa vuonna [[1935]] tutkittuaan satoja maanjäristyksiä. Asteikko kertooperustuu montakokymmenkantaiseen Rikua[[logaritmi]]in, ts. arvon kasvaessa yhdellä järistyksen voimakkuus on kuolikasvanut järistyksessäkymmenkertaiseksi. Kuitenkin vapautuva energiamäärä nousee aina 32-kertaisesti.
 
Asteikolla kuolleitamitataan vapautuvaa [[Rikuenergia]]jamäärää. Asteikkoa kutsutaan avoimeksi, koska asteikolla ei ole ylä- eikä alarajaa. Järistykset mitataan herkällä piirturilla, [[seismografi]]lla. Laitetta, joka vastaanottaa maanpinnan liikkeitä, kutsutaan seismometriksi.
 
Richter mielivaltaisesti määritteli voimakkuudeltaan eli magnitudiltaan 0-arvoisen maanjäristyksen olevan sellainen, joka näyttää maksimissaan yhden mikrometrin pystysuuntaisen siirtymän käytettäessä [[Wood-Andersonin kiertymäseismometri]]ä 100 km maanjäristyksen keskipisteestä. Sen valinnan hän teki välttääkseen negatiivisia magnitudiarvoja. Herkillä nykyaikaisilla seismografeilla voidaan kuitenkin mitata myös negatiivisia arvoja.