Ero sivun ”Herbartilainen kasvatusfilosofia” versioiden välillä

 

Uushumanismista poiketen Herbart ei pitänyt älyä, tahtoa ja tunnetta erillisinä henkisinä kykyinä, vaan tähdensi, että mieli ("sielu") on yksi kokonaisuus. Ihanne oli monipuolinen harrastuneisuus, ts. kyky kiinnostua aidosti erilaisista ilmiöistä ja tiedonhalu. Kasvatuksen perimmäinen päämäärä oli siveellisesti luja luonne ja henkinen riippumattomuus, mihin oikein ohjattu harrastuneisuus johtaisi. Se oli pohjimmiltaan eettinen, sillä ihmisen arvo ei ollut siinä, mitä hän tiesi, vaan tietämiseen ja järkeen perustuva siveellinen tahto. Herbart katsoi, että kasvattaminen voi toteutua vain opettamalla, eli että kasvattaminen on opettamista. Tärkeintä on herättää kiinnostus ja halu (”harrastus”) tietää ja ohjata tiedonhalua sivistysihanteen mukaisesti tavoitteena ajatteleva eettinen persoonallisuus. Opetussisältöjen hyödyllisyys oli alisteinen kasvatuksen siveellisen päämäärän rinnalla.