Ero sivun ”Kapearaiteinen rautatie” versioiden välillä

Kapearaiteisten rautateiden liikkuvaan kalustoon on kuulunut ensimmäisenä käsin työnnettävät kärryt, mutta sen jälkeen myös eri käyttötarpeisiin soveltuvat [[veturi]]t, [[junanvaunu|vaunu]]t, [[ratatyökone]]et, sekä [[rata-auto]]t. Aluksi liikkuva kalusto rakennettiin itse, mutta myöhemmin teollistumisen yhteydessä kehittyikehittyivät alan omat rakennuspajat ja tehtaat, joista kalustoa sai hankittua oman käyttötarpeen mukaan. Kalustoa hankittiin myös muilta radoilta joko valmiiksi oikean levyisenäoikeanlevyisenä tai raideleveyttä oikeaksi muuttaen. ToisillaJoillakin radoilla palvelu tilattiin ulkopuoliselta kalustolta, jolla oli joko kiinteä ratayhteys tai kalusto siirrettiin radalta toiselle toisen levyisentoisenlevyisen radan, maa-, tai vesikuljetuksen avulla, kuten [[Kuusankosken-Voikan rautatie#Utin-Haukkasuon rata|Utin-Haukkasuon radalla]], jonne kalustoa kuljetettiin [[Kuusankosken-Voikan rautatie]]ltä valtion leveäraiteisella radalla.<ref name="Agricola1556" />

[[Kuva:Decauville.JPG|thumb|300px|right|Australialaisen [[Puffing Billy Railway]]n kapearaiteinen 762&nbsp;mm:n raideleveydellä oleva [[höyrysäiliöveturi]], jossa käytössä Amerikkalaisetamerikkalaiset AAR- (Janney)eli Janney-[[kytkin (rautatietekniikka)|kytkimet]].]]

Yksi kapearaiteisillaKapearaiteisilla radoilla käytettiin paljon käytetty höyryveturi tyyppi oli ns. [[höyrysäiliöveturi]]a, jolla voitiin ajaa lyhyitä ajoja usean tunnin ajan ilman [[tenderi]]vaunua. Vetureiden höyrynHöyryn kehittämiseen tarvittava vesi varastoitiin veturin alla, sivuilla, perässä tai päällä olevassa vesitankissa. Tällaisia tulettomia höyrysäiliövetureita käytettiin useasti teollisuusradoilla, joissa oli normaalia suurempi palo- tai räjähdysvaara.

Höyryveturin lisäksi varsinaisia vetureita onovat ollutolleet [[dieselveturi]], [[sähköveturi]], sekä joissain tapauksissa [[bensiinimoottori]]lla tai [[paineilma]]lla toimiva veturi. Vetureiden lisäksi kapearaiteisilla radoilla oli käytössä [[ratakuorma-auto]]ja, [[kiskobussi|kiskobusseja]], sekä [[resiina|moottoriresiinoita]]. Myös useat raitiovaunut ovat tehty jollekin kapearaiteiselle raideleveydelle.

Suurin osa kapearaiteisten rautateiden ja ratojen [[junanvaunu|vaunukalustosta]] on ollut eri käyttötarkoituksiin valmistettuja [[tavaravaunu]]ja, joista puolestaan suuri osa kappaletavaroiden kuljetukseen soveltuvia lavetti- ja umpivaunuja, sekä kaivostuotteiden ja puiden kuljetukseen sopivia vaunuja. Kapearaiteisilla radoilla on ollut käytössä myös eri [[matkustajaluokka|matkustajaluokkiin]] tarkoitettuja [[matkustajavaunu]]ja, [[postivaunu]]ja, matkatavaravaunuja, [[konduktööri]]- ja [[jarruvaunu]]ja, metsäratojen työmiesten asumiseen ja palkanmaksuun tarkoitettuja vaunuja, erilaisten nesteiden kuljetukseen soveltuvia [[säiliövaunu]]ja, eri raideleveydellä olleiden vaunujen kuljettamiseen tarkoitettuja [[lavettivaunu]]ja, sekä erilaisia sotilaskäyttöön soveltuvia vaunuja.

Ensimmäiset kapearaiteiset vaunut olivat käytännössä yksittäisiä työnnettäviä kärryjä, mutta jo pian hevosvedon alkaessa tuli tarve liittää kaksi tai useampi vaunuistavaunuja yhteen. Yksinkertaisimmillaan niissä käytetytkäytetty [[kytkin (rautatietekniikka)|kytkimetkytkin]] olivatoli pelkkä köysi, joka yhdisti hevosen vaunuun, tai kaksi vaunua toisiinsa. yhdistävä köysi, muttaSittemmin kapearaiteisten ratojen useiden eri raideleveyksien tavoin myös niissä käytettävät kytkimet ovat kehittyneet monenlaisiksi.

[[Kuva:Schöma locomotive at Kermala.jpg|thumb|300px|right|Entinen 600&nbsp;mm:n [[Nokian tehdasrata|Nokian tehdasradan]] Schöma CFL 60-DC762 -[[dieselveturi]] levennettynä [[Jokioisten museorautatie]]n 750&nbsp;mm:n radalle.<br />Veturissa näkyy Jokioisten museorautateillä käytössä oleva Norjalainennorjalainen [[kytkin (rautatietekniikka)|-kytkin]].]]

Yksi nykyäänkin kapearaiteisilla rautateillä paljon käytetty kytkin on ns. ''Norjalainennorjalainen'' ({{K-en|Norwegian}}), jossa keskellä olevan [[puskinlevy]]n yläreunassa on alas kääntyvä mekaaninen koukku. Norjalainen kytkin on käytössä useilla kapearaiteisilla radoilla lähinnä 1&nbsp;067&nbsp;mm ja sitä kapeammilla radoilla. Suomessa Norjalainennorjalainen kytkin on käytössä esimerkiksi [[Jokioisten museorautatie]]llä.

Kytkentätapa oli erittäin vaarallinen, koska työntekijän piti seistä vaunujen välissä ja pitää lukitustappia ylhäällä, kunnes vaunut olivat tarpeeksi lähellä kytkettäväksi. Kytkimen korkeudelle ei myöskään oltu säädettyollut mitään standardia, jokamikä vaikeutti toisilta rautateiltä ostetun tai lainatun kaluston käyttöä. Kytkin oli myös hyvin väljä, jokamikä oli epämiellyttäväepämiellyttävää etenkin matkustajavaunuja vedettäessä.

Yksi paljon käytetty kapearaiteisten rautateiden kytkimiäkytkin on ollut yhden tai kahden [[puskinlevy]]n alla tai välissä käytetty ketju. Ketjukytkin oli edullinen ja yksinkertainen ratkaisu valmistaa tehtaiden omissa pajoissa, mutta oli samalla vaarallinen ja varsinkin matkustajaliikenteessä epämukava väljyytensä vuoksi.<ref>[http://www.wsr.org.uk/couplings.htm Couplings] - West Somerset Railway -websivu</ref>

====AAR (eli Janney)====

AAR (''American Association of Railways'') on vuonna [[1873]] patentoitu, leveäraiteisilla rautateillä paljon käytetty automaattinen kytkin, josta on muunneltu ns. 3/4- ja 1/2 -versiot kevyempään kuten kapearaiteiseen rautatie käyttöön. Kytkimen patentoi [[Amerikkalainenamerikkalainen]] sota veteraanisotaveteraani [[Eli H. Janney]], josta kytkimen toinen nimi ''Janney''. Kytkimen alkuperäinen tarkoitus oli vähentää lukuisia [[vaihtotyö]]ssä tapahtuvia onnettomuuksia, jossa tehtävässä uusi kytkin toimikin hyvin. Siksi sen käyttö on lisääntynyt myös vilkkaasti liikennöidyillä kapearaiteisilla rautateillä kuten [[Puffing Billy Railway]]:llä Australiassa.<ref>US Patent Office: [http://www.google.com/patents?vid=138405 Improvement in Car-Couplings] - Eli H. Janney</ref>