Ero sivun ”Artemis Fowl: Kadonnut siirtokunta” versioiden välillä

'''Artemis Fowl: Kadonnut siirtokunta''' on [[Eoin Colfer]]in kirjoittaman [[Artemis Fowl]] -kirjasarjan kuudes teos. Kirja ilmestyi vuoden 2006 lopussa ja Jaakko Kankaanpään suomennos helmikuussa 2007.

 

{{juonipaljastus}}

HAL:illa ei mene hyvin: Komentaja Julius Root on kuollut, Holly Short on eronnut ja Rootin tilalle on tullut Ark Sool. Mutta hyvin ei mene Artemiksellakaan: Hän on saanut käsiinsä tiedostoja demonien aikaloitsusta, joka on pitänyt demonit Limbossa kymmenentuhatta vuotta. Loitsu alkaa purkaantua ja pian demoneita sinkoilisi ympäri aikaa ennalta-arvaamattomiin paikkoihin. Jos demoneita alkaisi ilmestyä ympäri maailman, keijujen salainen kulttuuri paljastuisi. Sattumalta Artemis tempautuu demonin matkaan ajan halki, mutta Butlerin onnistuu ankkuroida heidät omaan aikaansa hopeakorun avulla.

 

Palattuaan 2000-luvulle he saavat tietää olleensa poissa kolme vuotta. Butler on muuttanut rannalle odottamaan Artemista ja ystävystynyt Minervan kanssa. Artemiksen ja Hollyn toiset silmät ovat vaihtuneet aikatunnelissa, eikä tilannetta voida korjata. Artemis valehtelee Hollylle käyttäneensä kaiken taikuutensa tunnelissa. Numero 1 antaa Abbotin kehon hallinnan Qweffordille, nuorelle demonivelholle.

 

 

Tämän kirjan alareunassa on tekstiä maahiseksi, jota voi lukea, jos vain osaa kirjaimet. (Näiden kirjainten koodiavain löytyy kirjasta [[Artemis Fowl: Salaiset kansiot]].) Teksti menee näin:

 

''´´Demonien kirjoituskääröissä kerrotaan velhosta joka tulee pelastamaan kansamme mutta minä en luottaisi kääröihin liikoja. Niissä sanotaan myös että kaniinit ovat kaikkivaltiaita ja että paras lääke kurkkukipuun on lannasta ja vanhoista sukista tehty haude. Neuvoisin siis lukemaan niitä harkiten. Niissä kerrotaan kuitenkin muutamia vihjeitä joista voi olla hyötyä. Jos olet sanotaanko ihminen etkä ole koskaan tavannut demonia. Mikä tietysti on aika epätodennäköistä. Jos nimittäin olet ihminen et pysty edes lukemaan tätä. Eli miten tullaan toimeen demonien kanssa. Ensinnäkin älä koskaan lyö demonia hänen omalla miekallaan. Se on pahin mahdollinen loukkaus ja siitä saattaa seurata sukupolvesta toiseen kestävä verikosto. Voit aivan hyvin lyödä demonia omalla miekallasi, silloin hän onnittelee sinua hyvästä suorituksesta, mutta vain taitamaton soturi menettää miekkansa niin että se joutuu vihollisen käsiin. Jos saat sellaisen tilaisuuden, älä käytä sitä. Toiseksi demoneilla on ilmeikäs elekieli, jossa pakaroiden läimäyttelyllä on suuri merkitys. Tärkeintä on että ei läimäytä väärää pakaraa. Älä koskaan läimäytä kenenkään muun pakaraa paitsi jos hän lyö sinua omalla miekallasi, se ei kuulu hyviin tapoihin. Pidä myös mielessä oikean ja vasemman pakaran ero. Jos ohikulkija kääntää takamuksensa sinua kohti ja läimäyttää vasenta pakaraansa, se tarkoittaa että sinä yönä paistaa täysikuu ja hän kutsuu sinut mukaansa perinteiselle metsästysretkelle. Jos hän läimäyttää oikeaa pakaraansa, se tarkoittaa vain että olet hänen mielestään hänen oikean pakaransa näköinen. Kuten huomaat, väärinkäsityksen vaara on suuri. Kolmanneksi älä koskaan pane kättä suun eteen kun aivastat. Päästä aina aivastus lentämään vapaasti. Lääkintädemonien mukaan jokaisessa aivastuksessa on miljoonittain pikkuruisia demoneja jotka leijuvat ympäri maailmaa kunnes löytävät sopivan ihmisen. Sitten ne laskeutuvat ihmisen päälle ja alkavat hakata hänen päänahkaansa pienillä kirveillään. Siitä ihmiset saavat kauhean päänsäryn ja heidät on helppo voittaa taistelussa. Eli aina kun demoni aivastaa läimäytä oikeaa pakaraasi aivastuksen suuntaan jotta pikkuruiset demonit voivat viedä sellaisen terveisen ihmiselle kun laskeutuvat heidän päälleen.´´''

{{juonipaljastus loppu}}