Ero sivun ”Henry Ericsson” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
hok |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
Henry Ericsson (1898 - 1933) oli suomalainen koristetaiteilija, taidemaalari.▼
▲Henry Ericsson (1898 - 1933) suomalainen koristetaiteilija, taidemaalari.
Henry Ericsson opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulussa koristemaalausosastolla 1915-1918. Alun perin hänen oli tarkoitus pyrkiä samassa Ateneum-rakennuksessa sijaitsevaan Taideyhdistyksen kouluun ja ryhtyä taidemaalariksi, mutta hän erehtyi ovesta ja tuli kirjoittautuneeksi sisään Suomen Taideteollisuusyhdistyksen keskuskouluun. Sittemmin hän huomasi kyllä erehdyksensä, mutta sopeutui tilanteeseen. Ericsson opiskeli maalausta Italiassa 1920-luvulla useampaan otteeseen. Hän oli laaja-alaisesti lahjakas taiteilija, joka toimi sekä taideteollisuuden että vapaan taiteen kentillä. Hänen monipuolinen uransa kesti vain runsaan vuosikymmenen ja katkesi syksyllä 1933 traagiseen auto-onnettomuuteen, jossa kuoli myös hänen vaimonsa Marquita (o.s. Björnberg) sekä heidän ystäväpariskuntansa.
Ensimmäiset työtehtävänsä taideteollisuuden piirissä Henry Ericsson sai asepalvelusaikanaan Mikkelissä vuonna 1920, kun hän suunnitteli huonekaluja varuskuntaan. Samoin hän sai suunnitella koristelun kenraali Mannerheimille lahjoitettuun kunniamiekkaan.
Arkkitehti Gustaf Strengellin pyynnöstä Henry Ericsson suunnitteli Suomen osaston kunniasalin Pariisin kansainväliseen taideteollisuusnäyttelyyn vuonna 1925. Hän suunnitteli arkkitehtuurin ja valitsi näyttelyesineet sekä teki kunniasalin kattomaalaukset. Ranskan valtio myönsi hänelle tästä työstä kiitokseksi kunnianimityksen ” Officier de I´ Instruction Publique”. Seinämaalauksista tuli yksi Ericssonin erikoisaloista. Ravintola Fregattiin Helsinkiin hän maalasi seinämaalaukset 1927 ja hotelli-ravintola Fennian Tuhannen ja yhden yön tarustoon pohjaavat seinämaalaukset 1929. Hän toteutti koristemaalauksia myös kirkkoihin (Töölön kirkko 1929-1930) ja kokoustiloihin sekä yksityisasuntoihin (Baumgartnerin perheen talo, Loviisa 1928). Lasimaalauksia hän teki mm. Pohjanmaan museon muistosaliin Vaasaan (1930) ja Helsingin kaupungin Tuberkuloosisairaalan kappeliin (1930).
Riihimäen Lasi Oy järjesti keskellä kieltolain aikaa vuonna 1928 viini- ja likööriastiaston suunnittelukilpailun, jonka Henry Ericsson voitti ja toimi sen jälkeen tehtaan freelance-suunnittelijana. Hän sai suunnitella monia tunnettuja, upeita lahjaesineitä. Kuuluisin näistä on nk. Barcelona-pokaali, joka oli Helsingin kaupungin lahja Barcelonan kaupungille Barcelonan maailmannäyttelyn yhteydessä vuonna 1929. Ericsson suunnitteli Barcelonan maailmannäyttelyyn myös kolme muuta kaiverrettua lasimaljaa sekä hopeamaljan, joka lahjoitettiin Tasavallan Presidentin nimissä Espanjan kuninkaalle. Myös Ericssonin suunnittelemia kirkkohopeita oli esillä maailmannäyttelyssä.
Ericsson teki myös taidegrafiikkaa ja kirjankuvitusta. Kansalaissodan traumaattisia kokemuksia hän purki grafiikan töissä 1920-luvun lopulla. Ystävänsä Topi Vikstedtin kanssa hän kuvitti Gunnar Suolahden kirjan Elämää Suomessa 1700-luvulla ja teki myös pilapiirroksia pilalehti Kerberokseen. Kirjankansia hän piirsi aikakauslehti Domukseen ja Ornamon vuosikirjaan.
Myös teatteri kiinnosti Henry Ericssonia. Hän suunnitteli Kansallisteatteriin ja Ruotsalaiseen teatteriin muutamia lavastuksia sekä puvustuksen ainakin kahteen näytelmään ja sai näistä kiitosta. Viimeisinä elinvuosinaan hän oli poikansa Christoffer Ericssonin mukaan suuntautumassa entistä selvemmin maalaustaiteeseen. Tätä tarkoitusta varten hän maalasi Ahvenanmaalla kesällä 1932 ja teki samana syksynä pitkän opintomatkan Italiaan.
Henry Ericssonin monipuolisesta lahjakkuudesta kertoo myös se, että hän suunnitteli itse perheelleen talon ja ateljeen Kulosaareen. Rakennus kalliopuutarhoineen valmistui 1928.
==Lähteet==
Finnish Design: Muotoilijan esittely [http://www.finnishdesign.fi/muotoilija?id=947277]
| |||