Ero sivun ”Emergenssi” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →‎Kirjallisuutta: w:t pois kirjallisuusluettelosta
lyh.
Rivi 1:
{{korjattava|sisältö}}
'''Emergenssi''' ({{k-en|emergence, emergentism}}) on alun perin [[filosofiaFilosofia|filosofinen]] ja nykyään yhä voimakkaammin olemassaolon [[systeemiSysteemi|systeemeihin]] liittyvä käsite, joka tarkoittaa tietystä kokonaisuudesta nousevaa ja syntyvää uutta ilmiötä, ominaisuutta tai toiminnan tasoa. '''Emergentismillä''' tarkoitetaan filosofiassa [[Ontologia|ontologista]] kantaa, jossa johonkin [[Fysiikka|fysikaaliseen]] systeemiin ilmestyy uusia ominaisuuksia. Muutosta alatason (yksinkertaisista) säännöistä ylätason ([[Kompleksisuus|kompleksiseksi]]) kehittyneeksi järjestelmäksi kutsutaan emergenssiksi. Emergenssin luonnetta ja ehtoja tutkii '''emergenssioppi'''.<ref>"emergence." Britannica Concise Encyclopedia. Encyclopædia Britannica, Inc., 2006. Answers.com 07 Feb. 2008. http://www.answers.com/topic/emergence : "In the theory of evolution, the rise of a system that cannot be predicted or explained from antecedent conditions. The British philosopher of science G.H. Lewes (1817 – 78) distinguished between resultants and emergents — phenomena that are predictable from their constituent parts ... and those that are not...In the philosophy of mind, the primary candidates for the status of emergent properties are mental states and events."</ref>
 
==Holismi ja emergenssi==
Rivi 6:
[[Holismi]]n mukaan kokonaisuus on tiettyjen edellytysten vallitessa enemmän kuin osansa tai enemmän kuin osiensa summa, ja kokonaisuudesta kehkeytyy (engl. ''emerge'') silloin ominaisuuksia, joita ei ole havaittavissa sen osissa. Esimerkiksi yksityisellä [[kulta]]-atomilla ei ole ulottuvaisuutta, muotoa eikä väriä, mutta lukuisien kulta-atomien muodostamalla kokoomalla, kultahipulla, on mainitut ominaisuudet.
 
Emergenssi on [[verkottuminen|verkottunut]] "alhaalta ylös -ilmiö" (engl. ''bottom-up''), ja ihmisen on sitä vaikea hahmottaa sen kompleksisuuden takia{{Lähde||15. syyskuuta 2008}}; emergenssissähän ilmiöt ja ominaisuudet näyttävät sukeltavan esiin tyhjästä ja pelkkä elementtien järjestyminen näyttää riittävän niiden syntymiseen. IhminenSen sijaan [[hierarkia]] on tottunut"ylhäältä etsimäänalas asioiden-ilmiö" (''alkuperäätop-down''), mutta olisi mieletöntä kysyä, missä tulitikun liekki oli ennen syttymistään. Toisaalta emergenttejä ilmiöitä – vaikkapa tulitikun liekkiä – ei voida irrottaa aineellisista syistään: niitä ei voida erottaa toisistaan niin kuin hansikas voidaan ottaa pois kädestä, vaan ne ovat sidoksissa toisiinsa niin kuin iho ja käsi.ihmisen Vastaavasti kun emergentti ilmiö lakkaa olemasta – esimerkiksi liekki sammuu&nbsp;–, se ei "mene" minnekään vaanon lakkaasitä tyystinhelpompi olemastaymmärtää.
 
Sen sijaan [[hierarkia]] on "ylhäältä alas -ilmiö" (''top-down''), ja ihmisen on sitä helpompi ymmärtää.
 
Emergenssiin liittyy eräänlainen muodonmuutos: yksityisistä molekyyleistä syntyy ylätasolla elämä, yksityisistä soluista ylätasolla eliö ja yksityisistä neuroneista ylätasolla tietoisuus. Emergentti ilmiö voi pitää itseään yllä, niin kuin tulitikun liekki tai eliö tekee sopivissa oloissa, koska ilmiöihin liittyy erilaisina kombinaatioina palautuvia ja palautumattomia vaikutuksia.{{Lähde||15. syyskuuta 2008}}
 
Emergenssi on lukumäärä- ja kompleksisuussensitiivinen ilmiö. Tietyn lukumäärä- ja kompleksisuustason alapuolella emergenssiä (elämä, eliö, tietoisuus) ei esiinny. [[Biologia]]n ilmiöistä [[virus]] on tässä mielessä [[elämä]]n ja ei-elämän välissä.
 
==Emergenssi ja filosofia==
 
'''[[Emergentti materialismi]]'''<ref>Esimerkiksi Niiniluoto 1990.</ref> on [[ontologia|ontologinen]] kanta, jossa esimerkiksi [[tietoisuus|tietoisuutta]] ja [[mieli|mieltä]] ei pyritä palauttamaan – [[reduktionismi|redusoimaan]] tai eliminoimaan – fyysisiksi tai fysiologisiksi ominaisuuksiksi. Vaikka tietoisuutta ei kyetäkään havaitsemaan tutkimalla pelkkiä aivoja, tietoisuusTietoisuus kehkeytyy aivojen, ihmisolennon ja ympäristön vuorovaikutuksessa. Muun muassa tietoisuus nähdään siis maailmantodellisuuden emergentiksi ominaisuudeksi. Emergenssi on myös olennaisesti '''prosessuaalinen''' ilmiö: useat emergentit ilmiöt, kuten elämä, edellyttävät liikettä, toiminnallisuutta ja vuorovaikutusta voidakseen olla olemassa.
 
Emergenssin lähtökohtina voidaan pitää muun muassa filosofi [[Georg Wilhelm Friedrich Hegel]]in käsitystä määrällistä muutosta (jossain vaiheessa) seuraavasta laadullisesta muutoksesta. Myös filosofit [[Auguste Comte]] ja [[Herbert Spencer]] sekä biokemisti ja tieteen historioitsija [[Joseph Needham]] ovat käsitelleet aihetta. 1900-luvulla emergenssioppia ovat käsitelleet eri näkökulmista esimerkiksi filosofit [[Karl Popper]], [[Ilkka Niiniluoto]], [[Sami Pihlström]] ja Leo Näreaho.
 
Emergenssin lähtökohtina voidaan pitää muun muassa filosofi [[Georg Wilhelm Friedrich Hegel]]in käsitystä määrällistä muutosta (jossain vaiheessa) seuraavasta laadullisesta muutoksesta. Myös filosofit [[Auguste Comte]] ja [[Herbert Spencer]] sekä biokemisti ja tieteen historioitsija [[Joseph Needham]] ovat käsitelleet aihetta. 1900-luvulla emergenssioppia ovat käsitelleet eri näkökulmista esimerkiksi filosofit [[Karl Popper]], [[Ilkka Niiniluoto]], [[Sami Pihlström]] ja [[Leo Näreaho]].
Emergenssin hyväksyminen johtaa myös siihen, että kun määrällinen (kvantitatiivinen) muutos johtaa laadulliseen (kvalitatiiviseen) muutokseen, on kyseisen uuden laadun ennustamista pidetty erittäin vaikeana, ehkä jopa mahdottomana. Esimerkiksi vallankumous voidaan ymmärtää emergentiksi yhteiskunnalliseksi ilmiöksi, jossa tietty määrällinen muutos on saavuttanut laadullisen muutoksen laukaisevan kynnyksen; vertaa S-käyrä jäljempänä. Emergenssi asettaa siis rajan [[tulevaisuudentutkimus|tulevaisuudentutkimukselle]]: tulevaisuutta ei voida ennustaa, vaikka sen edellytykset ovat läsnä jo omassa ajassamme, koska erilaisilla osatekijöillä – yksityisillä ihmisillä ja olosuhteilla – voi olla sellaisia piileviä ominaisuuksia, jotka ilmenevät vastaisessa vuorovaikutuksessa yllättävällä tavalla.{{Lähde||15. syyskuuta 2008}}
 
== Tietoisuuden jäsentäminen ==
 
Emergenteistä ilmiöistä filosofeja on eniten kiinnostanut [[tietoisuus]]: kuinka aivot (aineellinen olio) voivat olla tietoiset? Tätä kutsutaan [[mieli–ruumis-ongelma]]ksi tai psykofyysiseksi ongelmaksi (engl. ''mind-body problem''). Samanlaisia ongelmia voidaan kuitenkin erottaa myös muilta ontologian tasoilta: yhtä hyvin voitaisiin puhua atomi–molekyyli-ongelmasta tai solu–elin-ongelmasta. Ongelman jäsentämistä vaikeuttaa se, että ruumiista tulee tietoisia vähintään kahden emergentin siirtymän kautta: elävä hermosto → tajuisuus → tietoisuus. Näissä on kysymys vahvasta emergenssistä. Emergenssin ohella tietoisuuden ongelmaa on koetettu ratkaista seuraavin keinoin, joita periaatteessa voitaisiin soveltaa muillekin emergenssiasteille: [[reduktionismi]], [[dualismi (filosofia)|dualismi]] ja [[panpsykismi]].
 
== Emergenssi ja olemassaolon systeemit ==
 
Yksinkertainen emergentti ilmiö on esimerkiksi veden kiehuminen 100 asteessa, eli nesteen kiehuminen ja muuttuminen kaasuksi, siirtyminen uuteen olomuotoon. Vesi ei muutu heti lämpötilan noustessa kaasuksi, koska [[haihtuminen]] vaatii paljon enemmän energiaa kuin veden lämpötilan nostaminen sataan asteeseen.
Rivi 42 ⟶ 34:
[[Joseph Needham]] on käsitellyt emergenssiä termin "Integrative levels" alla, kuten myös professori Tom Wilson.<ref>[http://informationr.net/tdw/publ/papers/slovak02.html "'Information science' and research methods."]</ref>
 
Kompleksisuustutkija [[Stuart Kauffman]] käsittelee teoksessaan ''At Home in the Universe: The Search for the Laws of Self-Organization and Complexity'' kompleksisuuden ja emergenssin välistä suhdetta. Teos on ensimmäisiä yrityksiä luoda '''emergenssin teoriaa'''.
 
Kauffman osoittaa kirjassaan, miten kompleksisuudesta syntyy automaattisesti järjestystä ilmaiseksi, ''order for free'', kuten hän toteaa. Tutkittuaan kompleksisia verkkoja [[tietokonesimulointi|tietokonesimulaatio]]na Kauffman pystyy osoittamaan, miten niistä syntyy kolmenlaisia systeemejä:
 
Tutkittuaan kompleksisia verkkoja [[tietokonesimulointi|tietokonesimulaatio]]na Kauffman pystyy osoittamaan, miten niistä syntyy kolmenlaisia systeemejä:
* järjestynyt kokonaisuus (''regime'')
* kaaottinen kokonaisuus ja
Rivi 85 ⟶ 75:
# Etsi hahmoja, ylemmän tason pysyviä ilmiöitä signaaleista.
# Ota naapurusto huomioon. Esimerkiksi soluissa vaikuttavat paitsi geenit myös naapurisolujen kemialliset viestit. Ilmiötä kutsutaan topobiologiaksi. Seuraus: Paikallinen informaatio voi johtaa globaaliin viisauteen.
 
==Emergenssi, tulevaisuus ja internet==
 
[[Tulevaisuus|Tulevaisuuteen]] liittyvä mielenkiintoinen "emergentti" kysymys on [[internet]]. Onko se luonut joitakin emergenttejä piirteitä, jotka muokkaavat [[ihmiskunnan tulevaisuus|ihmiskunnan tulevaisuutta]]? Filosofi ja antropologi [[Pierre Teilhard de Chardin]] on tällaisena ennustanut jo ihmiskunnan yhteisen tietoisuuden syntymistä.
 
==Emergenssi ja uudet ilmiöt==
Rivi 94 ⟶ 80:
Kun systeemien määrä ja niiden keskinäisriippuvuudet kasvavat ja kun niiden selkeä hierarkkinen rakenne muuttuu yhä epäselvemmäksi, syntyy uusia emergenttejä ilmiöitä. Ilmiö on ilmeisesti herkkä lukumäärälle, kuten yllä on todettu. Pieni määrä elementtejä on jäykkä, hierarkkinen. Suuri määrä elementtejä on alati muuttuva, kaaos. Kiinnostavat järjestelmät, joissa on "sopiva" määrä elementtejä, ovat kaaoksen rajalla. Niissä on muuttumiskykyistä pysyvyyttä.
 
== Lähteet ==
Mainitulla tavalla muuttuneita ilmiöitä on muiden muassa [[media|joukkotiedotus]]. Media on sirpaloitunut ja [[verkottuminen|verkottunut]] 1980- ja 1990-luvulla. Seurauksena on uusia ilmiöitä. Media ei ole monessa paikassa enää tuon kehityksen takia kenenkään hierarkkisessa kontrollissa. Tällöin asioiden peittely ei ole enää samassa määrin mahdollista kuin aiemmin.
{{viitteet}}
 
Myös [[internet]]issä kokonaisuutena ja [[kolmas sektori|kolmannessa sektorissa]] vaikuttavat keskeisesti emergenssi, kuten periaatteessa kaikissa kompleksisissa alhaalta ylös -ilmiöissä. Valtion, kaupungin ja muurahaispesän toiminta luovat myös osiaan suurempia tasoja emergenssin kautta.
 
== Katso myös ==
Rivi 119 ⟶ 104:
* Lång, Markus 2004: Psykoanalyysi ja sen soveltaminen musiikintutkimukseen. ''Studia musicologica Universitatis Helsingiensis'', 12. [Diss.] Helsingin yliopisto, Helsinki. ISBN 952-10-2197-7
* Needham, Joseph 1937: ''Integrative levels: a revaluation of the idea of progress.'' Clarendon Press, Oxford.
* {{kirjaviiteKirjaviite | Tekijä=Niiniluoto, Ilkka | Nimeke=Maailma, minä ja kulttuuri: Emergentin materialismin näkökulma | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Otava | Vuosi=1990 | Tunniste=ISBN 951-1-11070-5}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Näreaho, Leo | Nimeke=Mieli, aivot ja filosofia: Näkökulmia tietoisuuden ongelmaan | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Yliopistopaino | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN 951-570-571-1}}
* Pagels, Heinz R. 1989: ''The Dreams of Reason: The Computer and the Rise of Sciences of Complexity.'' Bantam Books.
Rivi 126 ⟶ 111:
* Velmans, Max 2000: ''Understanding Consciousness.'' Routledge, London. ISBN 0-415-18655-2
 
== LähteetAiheesta muualla ==
{{viitteet}}
 
== Aiheesta muualla ==
* [http://www.helsinki.fi/~enqvist/emergenssi.html Emergenssi], ''Tieteessä tapahtuu'', 1999