Ero sivun ”Emergenssi” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Kirjallisuutta: w:t pois kirjallisuusluettelosta |
Thi (keskustelu | muokkaukset) lyh. |
||
Rivi 1:
{{korjattava|sisältö}}
'''Emergenssi''' ({{k-en|emergence, emergentism}}) on alun perin [[
==Holismi ja emergenssi==
Rivi 6:
[[Holismi]]n mukaan kokonaisuus on tiettyjen edellytysten vallitessa enemmän kuin osansa tai enemmän kuin osiensa summa, ja kokonaisuudesta kehkeytyy (engl. ''emerge'') silloin ominaisuuksia, joita ei ole havaittavissa sen osissa. Esimerkiksi yksityisellä [[kulta]]-atomilla ei ole ulottuvaisuutta, muotoa eikä väriä, mutta lukuisien kulta-atomien muodostamalla kokoomalla, kultahipulla, on mainitut ominaisuudet.
Emergenssi on [[verkottuminen|verkottunut]] "alhaalta ylös -ilmiö" (engl. ''bottom-up''), ja ihmisen on sitä vaikea hahmottaa sen kompleksisuuden takia{{Lähde||15. syyskuuta 2008}}; emergenssissähän ilmiöt ja ominaisuudet näyttävät sukeltavan esiin tyhjästä ja pelkkä elementtien järjestyminen näyttää riittävän niiden syntymiseen.
==Emergenssi ja filosofia==
'''[[Emergentti materialismi]]'''<ref>Esimerkiksi Niiniluoto 1990.</ref> on [[ontologia|ontologinen]] kanta, jossa esimerkiksi [[tietoisuus|tietoisuutta]] ja [[mieli|mieltä]] ei pyritä palauttamaan – [[reduktionismi|redusoimaan]] tai eliminoimaan – fyysisiksi tai fysiologisiksi ominaisuuksiksi.
Emergenssin lähtökohtina voidaan pitää muun muassa filosofi [[Georg Wilhelm Friedrich Hegel]]in käsitystä määrällistä muutosta (jossain vaiheessa) seuraavasta laadullisesta muutoksesta. Myös filosofit [[Auguste Comte]] ja [[Herbert Spencer]] sekä biokemisti ja tieteen historioitsija [[Joseph Needham]] ovat käsitelleet aihetta. 1900-luvulla emergenssioppia ovat käsitelleet eri näkökulmista esimerkiksi filosofit [[Karl Popper]], [[Ilkka Niiniluoto]], [[Sami Pihlström]] ja Leo Näreaho.▼
▲Emergenssin lähtökohtina voidaan pitää muun muassa filosofi [[Georg Wilhelm Friedrich Hegel]]in käsitystä määrällistä muutosta (jossain vaiheessa) seuraavasta laadullisesta muutoksesta. Myös filosofit [[Auguste Comte]] ja [[Herbert Spencer]] sekä biokemisti ja tieteen historioitsija [[Joseph Needham]] ovat käsitelleet aihetta. 1900-luvulla emergenssioppia ovat käsitelleet eri näkökulmista esimerkiksi filosofit [[Karl Popper]], [[Ilkka Niiniluoto]], [[Sami Pihlström]] ja [[Leo Näreaho]].
== Tietoisuuden jäsentäminen ==
Emergenteistä ilmiöistä filosofeja on eniten kiinnostanut [[tietoisuus]]: kuinka aivot (aineellinen olio) voivat olla tietoiset? Tätä kutsutaan [[mieli–ruumis-ongelma]]ksi tai psykofyysiseksi ongelmaksi
== Emergenssi ja olemassaolon systeemit ==
Yksinkertainen emergentti ilmiö on esimerkiksi veden kiehuminen 100 asteessa, eli nesteen kiehuminen ja muuttuminen kaasuksi, siirtyminen uuteen olomuotoon. Vesi ei muutu heti lämpötilan noustessa kaasuksi, koska [[haihtuminen]] vaatii paljon enemmän energiaa kuin veden lämpötilan nostaminen sataan asteeseen.
Rivi 42 ⟶ 34:
[[Joseph Needham]] on käsitellyt emergenssiä termin "Integrative levels" alla, kuten myös professori Tom Wilson.<ref>[http://informationr.net/tdw/publ/papers/slovak02.html "'Information science' and research methods."]</ref>
Kompleksisuustutkija [[Stuart Kauffman]] käsittelee teoksessaan ''At Home in the Universe: The Search for the Laws of Self-Organization and Complexity'' kompleksisuuden ja emergenssin välistä suhdetta. Teos on ensimmäisiä yrityksiä luoda
Kauffman osoittaa kirjassaan, miten kompleksisuudesta syntyy automaattisesti järjestystä ilmaiseksi, ''order for free'', kuten hän toteaa. Tutkittuaan kompleksisia verkkoja [[tietokonesimulointi|tietokonesimulaatio]]na Kauffman pystyy osoittamaan, miten niistä syntyy kolmenlaisia systeemejä:
* järjestynyt kokonaisuus (''regime'')
* kaaottinen kokonaisuus ja
Rivi 85 ⟶ 75:
# Etsi hahmoja, ylemmän tason pysyviä ilmiöitä signaaleista.
# Ota naapurusto huomioon. Esimerkiksi soluissa vaikuttavat paitsi geenit myös naapurisolujen kemialliset viestit. Ilmiötä kutsutaan topobiologiaksi. Seuraus: Paikallinen informaatio voi johtaa globaaliin viisauteen.
==Emergenssi ja uudet ilmiöt==
Rivi 94 ⟶ 80:
Kun systeemien määrä ja niiden keskinäisriippuvuudet kasvavat ja kun niiden selkeä hierarkkinen rakenne muuttuu yhä epäselvemmäksi, syntyy uusia emergenttejä ilmiöitä. Ilmiö on ilmeisesti herkkä lukumäärälle, kuten yllä on todettu. Pieni määrä elementtejä on jäykkä, hierarkkinen. Suuri määrä elementtejä on alati muuttuva, kaaos. Kiinnostavat järjestelmät, joissa on "sopiva" määrä elementtejä, ovat kaaoksen rajalla. Niissä on muuttumiskykyistä pysyvyyttä.
== Lähteet ==
{{viitteet}}▼
== Katso myös ==
Rivi 119 ⟶ 104:
* Lång, Markus 2004: Psykoanalyysi ja sen soveltaminen musiikintutkimukseen. ''Studia musicologica Universitatis Helsingiensis'', 12. [Diss.] Helsingin yliopisto, Helsinki. ISBN 952-10-2197-7
* Needham, Joseph 1937: ''Integrative levels: a revaluation of the idea of progress.'' Clarendon Press, Oxford.
* {{
* {{Kirjaviite | Tekijä=Näreaho, Leo | Nimeke=Mieli, aivot ja filosofia: Näkökulmia tietoisuuden ongelmaan | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Yliopistopaino | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN 951-570-571-1}}
* Pagels, Heinz R. 1989: ''The Dreams of Reason: The Computer and the Rise of Sciences of Complexity.'' Bantam Books.
Rivi 126 ⟶ 111:
* Velmans, Max 2000: ''Understanding Consciousness.'' Routledge, London. ISBN 0-415-18655-2
==
▲{{viitteet}}
* [http://www.helsinki.fi/~enqvist/emergenssi.html Emergenssi], ''Tieteessä tapahtuu'', 1999
|