Ero sivun ”Panssarintorjuntakivääri” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 3:
==Ensimmäinen maailmansota==
Ensimmäiset panssarivaunut jotka ilmestyivät maailmansodan taistelunäyttämölle olivat lähes immuuneja jalkaväen kivääritulelle. Myös panssariautot kykenivät liikkumaan suhteellisen huolettomasti, mutta sellaista tavallinen rivimies harvoin edes kohtasi. Ainostaan tykistön tuli kykeni rajoittamaan vihollisen panssareiden käyttöä mutta jalkaväkimies oli auttamatta alakynnessä niiden rinnalla. Ensimmäisiä yrityksiä panssarintorjunnassa saksalaisilla olivat [[patruuna|erikoispatruunat]], joissa [[luoti (ase)|luoti]] oli asetettu hylsyyn nurinpäin ja ruutimäärää oli lisätty. Tämän kaltaiset luodit osuivat panssariin perä edellä,
Seuraava kehitysvaihe olivat panssariluodit (SmK Kurz 7,92 mm), joita pystyi ampumaan tavallisella kiväärillä. Siinä oli suurempi ruutimäärä ja terässydäminen luoti. Sen mahdollisuus läpäistä kohtisuoraan 8 mm panssariterästä oli noin 30 prosenttia. Patruunoiden valmistaminen oli huomattavan kallista joten niiden käyttö rajattiin valio- ja tarkka-ampujien käyttöön. Tavallinen rivimies sai tyytyä käänteisellä luodilla varustettuihin patruunoihin jotka olivat tehottomampia ja edellyttivät silloinkin lyhyttä ampuma-etäisyyttä. Molempin tyyppien haittapuolina oli että ne vaurioittivat ampumiseen käytettäviä kivääreitä. Patruunoiden aiheuttamat vauriot saattoivat haavoittaa tai jopa tappaa kiväärillä ampuvan. Näistä syistä nämä erikoispatruunat eivät olleet miesten suosiossa. Tästä huolimatta ne olivat jalkaväkimiehelle ainoa keino yrittää pysäyttää vihollisen panssarivaunu.
| |||