Ero sivun ”9. divisioona (talvisota)” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 191:
'''1. helmikuuta''' aamuyöstä suomalaiset saivat tielinjan Löytövaarassa katkaistua ja neuvostodivisioonan yhteydet itään oli nyt täälläkin katkaistu. Puna-armeijan aktiivisuus alueella jatkui kuitenkin ja suomalaiset joutuivat käymään taisteluita mm. hyvin varustettuja puna-armeijan hiihtojoukkoja vastaan. Sauna- ja Alasjärven välisellä kannaksella suomalaisjoukkojen hyökkäykset eivät tuottaneet tulosta. Luelahden suunnalla suomalaisjoukot (divisioonalle alistettu Er.P 14) saivat lopullisesti neuvostojoukkojen käyttämän tielinjan tulensa alle.<ref>Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 s.220 ja 222-223</ref>
'''2. helmikuuta''' divisioonalle alistettu Er.P 12 yritti jälleen hyökkäystä Luelahteen etelästä. Hyökkäys Luelahteen ei kuitenkaan tuottanut tulosta, mutta suomalaisjoukot pääsivät etenemään Saunajärven rantaan noin kilometrin Luelahdesta etelään. Suomalaiset saivat samassa yhteydessä tuhottua kaksi Luelahden jäälle laskeutunutta lentokonetta. Vasemmalta kiertäneet suomalaisjoukot saivat päivän aikana katkaistua tielinjan Luelahdesta noin kilometrin länteen. Pohjoisesta Luelahtea painostava Er.P 14 keskittyi linnoittamaan asemiaan ja tulittamaan neuvostojoukkojen hallussa olevalla tielinjalla havaittua liikennettä. Idempänä Sauna- ja Alasjärven välisellä kannaksella JR 27:n (I ja II pataljoona) joukot pääsivät etenemään muutettuaan taktiikkaansa. Suomalaisjoukot ryhtyivät hyökkäämään iskuosastoja käyttäen ja alueen itäisin tukikohta saatiin vallattua. III/JR 27 kiersi jälleen puna-armeijan joukkojen puolustuskeskuksen ja jatkoi etenemistään itään kohti Löytövaaraa ottaen samalla haltuunsa tielinjaa. II/JR 25 joutui neuvostojoukkojen useita päiviä jatkuneiden vastahyökkäysten vuoksi luopumaan tielinjasta Klemetin ja Sivakan välillä. Suomalaisjoukot saivat päivän aikana ensimmäisen kosketuksen taistelualuetta pohjoisesta lähestyviin neuvostoliiton hiihtojoukkoihin, joiden kanssa käytiin seuraavien kolmen päivän aikana taisteluita noin 20 kilometriä varsinaisen taistelualueen pohjoispuolella. Puna-armeijan yksiköt saatiin mainituissa taisteluissa karkotettua takaisin valtakunnan rajan itäpuolelle. Tilanne vaikutti rauhoittuvan, mutta taisteluita oli tulossa lisää alueelle keskitettyä [[Dolinin Hiihtoprikaati]]a vastaan. <ref>Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 s.222, 226, 228 ja
'''3. helmikuuta''' JR 27:n joukot etenivät Lososta itään kohti Löytövaaraa ja saivat kosketuksen neuvostojoukkojen alueen koillispäässä olleeseen varustettuun taisteluasemaan noin viisi kilometriä Loson puolustuskeskuksesta itään. Kahdelta puolelta suoritetun kierron seurauksena yhteys alueelle edenneisiin muihin suomalaisjoukkoihin saavutettiin. Lännenpänä II/JR 27 otti rintamavastuun koko Saunajärven ja Alasjärven välisellä kannaksella I/JR 27:n siirtyessä jatkamaan hyökkäystä kohti Löytövaaraa. Lännempänä II/JR 25 yritti ilman merkittävää tulosta hyökätä Klemetissä puolustautuvaa neuvosdivisioonan 14. Pioneeripataljoonaa vastaan. Itäisimmällä taistelualueella, Löytövaaran itäpuolella, suomalaisjoukot saivat viimein pysäytettyä puna-armeijan 3.Erillisen Hiihtopataljoonan hyökkäykset omaa huoltoväyläänsä vastaa. Puna-armeijan hiihtopataljoona oli kolmipäivissä taisteluissa menettänyt pelkästään kaatuneina lähes 400 miestä.<ref>Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 ss.222-223 ja 227</ref>
| |||