Ero sivun ”Kytäjän kolmoissurma” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kh+, typos fixed: ikäänk → ikään k, muun muua → muun mua (4) using Project:AWB |
|||
Rivi 18:
Poliisi ei aluksi kertonut julkisuuteen murha-asetta, joka oli oletettavasti ollut [[pistooli]] tai [[revolveri]]. Näin poliisi halusi välttää pelästyttämästä murhaajaa, jottei tämä alkaisi hävittää todisteita. Kolmoismurhan johdosta lähti liikkeelle monenlaisia huhuja murhaajasta. Tunnelmaa tiivisti se, että Hyvinkään alueella oli äskettäin tapahtunut muitakin laajaa julkisuutta saaneita henkirikoksia: niin sanotut [[liftarimurhat]] kesällä [[1971]] ja [[Väinö Svahn]]in tapaus syksyllä 1971.
Monet huhut ja vihjeet liittyivät jo tässä vaiheessa [[Kytäjän kartano]]on. Kartanossa oli eletty
Myös poikien seurassa illalla ollutta Marja-Leena Uusimäkeä kuulusteltiin pitkään. Häneltä kysyttiin muun muassa sitä, kuka tiesi, että pojat olivat leiriytyneet Kytäjärven rannalle. Poikien vanhemmat eivät heidän tarkkaa olinpaikkaansa tienneet.
Leiripaikalta oli kadonnut muun
Tapaus sai myös [[lehdistö|lehtimiehet]] liikkeelle. Helatorstain jälkeen Suomessa oli päättynyt toimittajalakko, ja kevään aikana tapahtunut murha oli kuuma uutisaihe Etelä-Suomessa. Toimittajat haastattelivat kytäjäläisiä ja hyvinkääläisiä sekä tapausta tutkivia poliiseja. Myös Marja-Leena Uusimäkeä haastateltiin. Kytäjän kartanon isäntä Kai Kustaa Vähäkallio ei kuitenkaan haastateltavaksi suostunut. Hän ei salannut sitä, ettei pitänyt julkisuudesta.
Rivi 43:
Oikeudenkäyntiä seurasi runsaslukuinen yleisö ja [[lehdistö]]. Puhetta johti oikeusneuvos [[Aulis Rydman]]. Syyttäjä vaati Vähäkalliolle rangaistusta kolmesta murhasta, luvattomien aseiden ja ammusten hallussapidosta sekä kahdesta aseella uhkailusta. Poikien omaisten oikeusavustaja, [[riihimäki|riihimäkeläinen]] asianajaja [[Ilmari Mustonen]] vaati Vähäkalliolle kovempaa rangaistusta kuin virallinen syyttäjä. Puolustus toi heti esiin erään psykiatrin lausunnon Vähäkallion henkisestä poikkeavuudesta. Lausunnon mukaan Vähäkallio oli ristiriitainen luonteeltaan ja masennukseen taipuvainen. Hän koki yleisluontoisen yhteiskunnallisen arvostelun usein koskevan itseään. Näin hän kasasi herkästi ylimääräistä painetta itselleen. Obstbaum vaati asiakkaalleen [[mielentila]]tutkimusta.
Syyttäjänä mukaan Vähäkallio oli nähnyt poikien teltan ja tulen jo [[10. toukokuuta]]. Illalla [[12. toukokuuta]], katsottuaan pikkuserkkunsa kanssa televisiosta erästä elokuvaa kello 23.50 saakka, hän oli puolen yön jälkeen ladannut pistoolinsa kuudella luodilla ja lähtenyt järven etelärannalle tutkimaan luvatonta leiriä. Vähäkallio oli suuttunut siitä, että pojat olivat kaataneet leppiä ja vaurioittaneet maastoa muun
Murhan jälkeen Vähäkallio oli puhdistanut aseen. Murhailtana yllään olleet vaatteet Vähäkallio piilotti myöhemmin varmuuden vuosi [[Helsinki|Helsingin]] ja [[Tammisaari|Tammisaaren]] väliseen metsikköön lähelle [[Kirkkonummi|Kirkkonummea]].
Rivi 60:
Vankilassa Vähäkallio eristäytyi ja eli hyvin hiljaista elämää. Hän sai hyvän työtehtävän, vankilan [[kirjastonhoitaja]]n viran. Vähäkallio vietti kaltereiden takana yhteensä kuusi vuotta, [[1972]]-[[1978]].
Vähäkallio erosi vaimostaan heti vankilasta päästyään ja meni naimisiin vankilan sairaanhoitajan kanssa. Ex-vaimo nai myöhemmin [[Kytäjän kartano]]n palkollisen, josta tuli myöhemmin kartanon toimitusjohtaja. Upporikas Vähäkallio oli kärsinyt kunnialla ensikertalaiselle langetetyn lyhennelmän tuomioistaan, mutta sen jälkeen hän ei kestänyt vapautta. Sekavat ajatukset täyttivät hänen mielensä. Vähäkallio pelkäsi muun
===Vähäkallion muutto Sveitsiin ja itsemurha===
| |||