'''Vanha viha''' on nimitys Ruotsin ja Venäjän väliselle sodalle, joka käytiin n. [[1495]]-[[1497]]. Joskus nimitystä ''vanha viha'' on käytetty vuosien 1570-1595 Ruotsin ja Venäjän 25-vuotisesta sodasta, mutta sen yleisempi nimitys on [[pitkä viha]]. Sota liittyi Ruotsin ja Venäjän rajaerimielisyyksiin, sekä Ruotsin ja Tanskan kiistaan Kalmarin unionin herruudesta ja tanskalaisen unionikuningas [[Hannu (Tanska)|Hannun]] Venäjän kanssa solmimaan liittoon. Vihan aikana Suomea, varsinki [[Häme]]ttä ja [[Savo]]a, hävitettiin pahasti. Vihaan liittyy myös [[Viipurin pamaus]] ([[1495]]).
==Sodan taustat==
Suomeen kohdistettujen ristiretkien jälkeen Ruotsissa alkoi hiljainen aika sotien osalta. Seuraavaa sotaa saatiin odottaa ”jopa” 150 vuotta. Kalmarin Unionin lähestyessä loppuaan tilanne itärajalla alkoi kärjistyä. Moskovan yhdistäessä Venäjän 1478 alkoivat itänaapurit kiinnittää huomiota suomalaiseen asutukseen, joka oli siirtynyt yli Pähkinäsaaren rauhassa sovittujen rajojen. Moskovasta vaadittiin rajan tarkistamista, jolloin vuonna 1475 alettiin rakentaa Olavinlinnaa ja Viipurin kaupungin ympärille muuria, jotta raja pystyttäisiin turvaamaan. Ruotsi oli koko Kalmarin unionin ajan jakautunut sen kannattajiin ja vastustajiin. Vastustajat katsoivat, että unioni tukee Tanskan etuja. Unionin hallitsija liittoutui tämän jälkeen Venäjän kanssa, jonka tarkoituksena oli poistaa unioninvastaisuus, samalla itärajaa tarkastettiin. Kyseinen tilanne johti sotaan vuonna 1495. Venäläiset näyttivät menestyvät piirittäen Viipurin, mutta Viipurin pamauksena tunnettu tapahtuma ajoi venäläiset pakoon. Ruotsalaiset käyttivät pamauksessa ilmeisesti ruutia. Unionikuningas Kristian II muuten päätti Ruotsin vastarinnan Tukholman verilöylyssä vuonna 1520, jolloin noin 80 ylimystä menetti päänsä. Tilanne Ruotsissa ei kuitenkaan tähän rauhoittunut.
