Wikipedia

Ero sivun ”Elinkelpoinen vyöhyke” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
TXiKiBoT (keskustelu | muokkaukset)
194 810 muokkausta
p Botti lisäsi: uk:Зона життя
OM (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
7 062 muokkausta
f
Rivi 3:
[[Kuva:Extrasolar Moon.jpg|thumb|right|220px|[[Avaruustaide|Tieteistaiteilijan]] näkemys kuvitteellista, tuntematonta tähteä kiertävästä [[jättiläisplaneetta|jättiläisplaneetan]] elinkelpoisesta kuusta, joka on meidän tuntemiamme kuita suurempi. Kuussa on nestemäistä vettä ja sopivan viileää, joten se soveltuu elämälle. Kuun keskusplaneetta näkyy kuun taivaalla valtavan suurena. Jättiläisplaneetan suuren kuun elinkelpoisuutta saattaa häiritä jättiläisen voimakkaaseen magneettikenttään vangiksi jäänyt protonisäteily.]]
 
'''Elinkelpoinen vyöhyke''', ''elokehä'' tai ''ekosfääri'' ({{K-en|habitable zone}} '''HZ''') on [[tähtitiede|tähtitieteessä]] [[tähti|tähden]] ympärillä oleva [[elämä]]n esiintymiselle suotuisa vyöhyke. [[Aurinko]], jonka [[spektriluokka]] on G2V, on lähin tunnettu [[tähti]]. Elinkelpoisen vyöhykkeen sisäpuolella on liian kuumaa ja ulkopuolella liian kylmää elämälle. Elinkelpoisen vyöhykkeen sisä- ja ulkorajoja esimerkiksi Auringolle ei tunneta, vaikka kokemuksesta tiedetään Maan kiertävän siinä. Tämä johtuu siitä, että ilmakehä, meret, pilvet, mantereet ja niin edelleen ovat yhdessä monimutkainen, vaikeasti ennustettava [[systeemi]]. [[Aurinkokunta|Aurinkokunnassamme]] naapuriplaneetoista Maata lähempänä Aurinkoa kiertävä [[Venus]] on liian kuuma elämälle, ja [[Mars]] nykyisellään liian kylmä. Vyöhyke on varovaisimpien arvioiden mukaan etäisyydellä 0,96-196–1,01 Maan keskietäisyyttä [[auringon kaksonen|Auringon tyyppisestä tähdestä]]. Optimistien mielestä elinkelpoinen vyöhyke voisi ulottua vaikkapa alueelle 0,85-185–1,67  [[Astronominenastronominen yksikkö|AU]]. Nykyään elinkelpoisella vyöhykkeellä tarkoitetaan yleensä jatkuvasti elinkelpoista vyöhykettä, jolla [[pääsarja]]n tähteä kiertävä planeetta pysyy elinkelpoisena pitkiä aikoja. Tämä johtuu siitä, että tähdet kirkastuvat vanhetessaan.
 
[[Maa]]n tyyppistä elämää ylläpitävää planeettaa kutsutaan [[elinkelpoinen planeetta|elinkelpoiseksi planeetaksi]]. Luultavasti elinkelpoisen vyöhykkeen sijainti riippuu keskustähden lisäksi myös planeetan pyörimisnopeudesta, merten ja mannerten osuudesta ja jakaumasta, sen kaasukehän arvoista jne.
Rivi 16:
=== Optimistinen ja pessimistinen arvio ===
 
Elämä [[Maa]]n pinnalla on mahdollista, koska se kiertää lämmittävää [[Aurinko]]a, joka [[aurinkovakio|lämmittää maata teholla]] 1370 &nbsp;W/m2m<sup>2</sup>. Maan keskimääräinen lämpötila laskettuna eri paikkojen ja päivien vuosikeskiarvoksi on noin 14,4 &nbsp;°C.
 
Meidän tuntemamme mutkikkaisiin hiiliyhdisteisiin perustuva elämä vaatii nestemäistä vettä. Niinpä elinkelpoisen vyöhykkeen laaja määritelmä on se, että planeetalla esiintyy nestemäistä vettä. Mutta lämpötila ei saa myöskään olla liian lähellä kiehumispistettä, koska silloin useimmat eliöt hajoavat. Jotkut mikroskooppisen pienet alkeistumalliset [[ekstremofiilit]] kestävät silti yli 100 &nbsp;°C lämpötiloja, ja jotkut jäkälät jonkin verran pakkasta.
 
Hyvin optimisestisesti on ajaleltu elinkelpoisen vyöhykkeen olevan Auringolle noin 0,7-17–1,6/1,75 &nbsp;[[astronominen yksikkö|AU]] eli kattavan [[Venus|Venuksen]] ja [[Mars|Marsin]].<ref>Mauri Valtonen, Maailmankaikkeutta tutkimassa;Luku 19. Onko avaruudessa elämää; 19.3 Älyllinen elämä muissa tähdissä sivu 248</ref><ref>Pekka Teerikorpi, Mauri valtonen;Kosmos, maailmamme muuttuva kuva; Ursan julkaisuja 42; URSA 1988;ISBN 951-9269-43-6; ISSN 0357-7937; Luku 42,;kohta Älyllisen elämän kehittyminen, kuva 42.1,; sivu 430</ref> Eräs arvio sijoittaa elinkelpoisen vyöhykkeen etäisyydelle 0,8-1,6 AU.<ref>Nils Mustelin, Elämää maailmankaikkeudessa, sivu 205</ref>
Kolmannen optimistisen arvion mukaan elinkelpoinen vyöhyke HZ olisi Auringolle 0,9-19–1,4 &nbsp;AU. Pessimististen arvioiden mukaan sen sisäraja olisi
karkaavan kasvihuone-ilmiön takia vain 0,93-0,96 ja ulkoraja jäätymisen takia 1,1-11–1,02 &nbsp;AU.<ref name="geosc">http://www.geosc.psu.edu/~kasting/PersonalPage/Pdf/Icarus_93.pdf</ref> Planeetan lämpötila riippuu monesta tekijästä: keskustähdestä, planeetan etäisyydestä keskustähdestään, radan soikeudesta, planeetan akselin kaltevuudesta, kasvihuoneilmiöstä, valonheijastuskyvystä, akselikallistumasta, mannerten jakautumasta ja monista muista tekijöistä.
 
=== Varhaisia tutkijoita ===
Rivi 31:
=== Michael Hartin tutkimus ===
 
[[Michael H. Hart]] julkaisi vuonna 1979 tutkimuksen ''Habitable Zones About Main-Sequence Stars'' jossa hän määritteli pitkään elinkelpoiselle vyöhykkeelle hyvin kapeat rajat, korkeintaan 0,95-195–1,01 &nbsp;AU.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.astronomycast.com/LIVE/rebecca/aas/invited-session-2-the-search-for-extrasolar-earths/ | Nimeke = Invited Session 2: The Search for Extrasolar Earths| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Astronomy Cast|
Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = | Kieli =englanti }}
</ref><ref>Nils Mustelin, elämää maailmankakikkeudessa, sivu 207</ref> Hartin mielestä olennainen elinkelpoista vyöhykettä määrittävä tekijä tähden säteilyn lisäksi oli sen pysyvyys suunnilleen samana sen ajan, minkä tutkijat arvioivat elämän kehityksen vaativan. <ref>Stephen Webb, Missä kaikki ovat, URSA 2005; Ursan julkaisuja 96; ISBN 952-5329-45-3; ISBN 978-952-5329-45-2; ISSN 0357-7937: luku Heitä ei ole;Ratkaisu 36: Jatkuvasti elinkelpoiset vyöhykkeet ovat kapeita s182</ref><ref>Nils Mustelin; Elämää maailmankaikkaudessa?;ISBN 951-0-09051-4 (sid.);WSOY 1980;Porvoo, Helsinki, Juva 1980;</ref> Hart ei ottanut huomioon karbonaatti-silikaatti-sykliä, joka kierrättää kasvihuonekaasu hiilidioksidin hiiltä.<ref>http://www.aip.de/groups/sternphysik/stp/PDFFILES/2000/gaia_paper.pdf</ref>
Rivi 39:
Nykyään tutkijat ovat taipuvaisa ajattelemaan, että Hartin esittämä sisäraja osuu lähelle oikeaa, mutta ulkorajan arviointi saattaa olla liian pessimistinen.
Karbonaatti-silikaatti-syklin toi esille ensi kertaa Walker ja sen pohjalta on ekokehiä laskeskellut Kasting<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.geosc.psu.edu/~kasting/PersonalPage/Pdf/Icarus_93.pdf | Nimeke =Habitable Zones Around Main Sequence Stars | Tekijä =J.F. Kasting, D.P. Whitmire, R.T. Reynolds | Tiedostomuoto =PDF| Selite =Icarus 101 s. 108-128108–128 | Julkaisu = Icarus 101 |
Ajankohta =1993 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = | Kieli = englanti}}
</ref>, joka esittää minimiarvioksi elinkelpoiselle vyöhykkeelle 0,95-195–1,15 &nbsp;AU ja hieman optimistisemmaksi arvioksi 0,95-195–1,37 &nbsp;AU.
 
== Elämän lämpötilavaatimukset ==
Rivi 47:
{{Pääartikkeli|[[Planeettojen pintalämpötilat]]}}
 
Erään lähteen mukaan ihmiselle sopivalla elinkelpoisella vyöhykkeellä olevan planeetan keskilämpötila on 0-30 0–30&nbsp;°C.<ref>''Suuntana Mars'', sivus. 175</ref>
Jotkut [[bakteeri]]t selviävät 120 &nbsp;°C:n [[lämpötila]]ssa (ks. [[Ekstremofiilit]]) kun taas monisoluinen elämä vaatii [[normaalipaine]]essa alle 52 &nbsp;°C:n lämpötilan. Näistä voidaan johtaa [[eläinten asuttava ekokehä]] AHZ, jolla lämpötila on 0–52 &nbsp;°C, ja [[mikrobien asuttava ekokehä]] MHZ. Maan organismit eivät kuitenkaan kestä pitkiä aikoja yli 45 °C:n lämpötiloja joten ekosfäärin lämpötilarajan olisi oltava alle 40 &nbsp;°C.<ref>Ward, Planeetta Maan elämä ja kuolema</ref>
 
===Tähden säteily===
Rivi 57:
Näin ollen Aurinkoa kirkkaampi tähti nostaisi Maan keskilämpötilaa. Myös jos Maa kiertäisi lähempänä aurinkoa, täällä olisi kuumempaa.
 
Auringon tai muun tähden säteilyn voimakkuus pieneneepinta-allaa neliöllisestikohti etäisyydeneli kasvaessa[[intensiteetti]] tähdestäon poispäin.[[kääntäen Täsmällisemminverrannollisuus|kääntäen verrannollinen]] etäisyyden neliöön.
Esimerkiksi puolen Auringon tehoisen tähden säteilyn voimakkuus on Maata vastaavalla tasolla <math>\frac{1}{\sqrt{2}}\approx 0,7</math>&nbsp;AU:n etäisyydellä.
voidaan sanoa, että tietyllä etäisyydellä tähdestä tähden säteilyn voimakkuus pinta-alayksikköä kohti pienenee suhteessa etäisyyden neliöön.
Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kaksi kertaa kauempana tähden säteily on neljä kertaa heikompi, koska kahden neliö 2*2 on neljä.
Ja myös tähden säteilyn voimakkuus pinta-alayksikköä kohti tietyllä etäisyydellä kasvaa suhteessa tähden säteilyvoimakkuuden neliöjuureen.
Näin puolen auringon tehoisen tähden Maata vastaava etäisyys on 1/(neliöjuuri 2) AU eli 0,707 AU.
 
Tämä tarkoittaa sitä, että jos Maan etäisyys Auringosta on 1 AU, ja niin Auringon säteily 2 AU:n päässä on 1/4 siitä mitä Maassa. 1/2 AU:n päässä Aurinko paistaa neljä kertaa suuremmalla säteilyteholla.
 
Näin ollen, jos vaikkapa Marsin etäisyys Auringosta on 1,524 AU, se saa Auringolta 0,43 -kertaisen määrän säteilyä kuin Maa, koska 0,43 on luvun 1,524 [[neliöjuuri|neliöjuuren]] [[käänteisluku]].
 
Jos Marsiin haluttaisiin saada sama säteilymäärä kuin Maahan, Auringon olisi kirkastuttava noin 2,3-kertaiseksi.
 
Niinpä Maata vastaava etäisyys tähdelle, jonka kokonaissäteilyntuotto eli [[bolometrinen luminositeetti]] tunnetaan, voidaan laksea kaavasta.
 
::<math>d_{\rm AU} = \sqrt {L_{\rm tahti}/L_{aurinko\rm Aurinko}}</math>
:missä
::<math>d_{\rm AU} \,</math> on elokehän keskietäisyys tähdestä,
::<math>L_{\rm tahti} \,</math> on tähden [[luminositeetti]], ja
::<math>L_{aurinko\rm Aurinko} \,</math> on [[Aurinko|Auringon]] luminositeetti.
 
=== Maan lämpötilavaatimukset ===
Rivi 81 ⟶ 72:
Maan lämpötilan on pysyttävä tietyissä rajoissa. Muuten siitä kiehuu vesi pois, alkaa planeetan korventava kasvihuone-ilmiö tai kylmemmässä tapauksessa maa jäätyy lumipalloksi.
 
Maan keskilämpötila on saattanut olla [[liitukausi|liitukaudella]] 6–15 &nbsp;°C nykyistä korkeampi eli 21–30 &nbsp;°C. Maapallolla esiintyy aavikoilla yli 45 &nbsp;°C helteitä. Maapallo jäätyy viimeistään 40–60 &nbsp;°C pakkasessa pinnaltaan kokonaan, mahdollisesti jo -15 −15&nbsp;°C:ssä.
 
==== Planeetan jäätyminen ====
Rivi 87 ⟶ 78:
{{Pääartikkeli|[[Lumipallo-Maa]]}}
 
[[Mikhail Budyko]]n 1969 tekemien tutkimusten mukaan Maa jäätyy kokonaan, jos jäätiköt etenevät jääkaudella keskimäärin 50. leveysasteelle.<ref>http://www.applet-magic.com/budyko.htm</ref> tai 25-3025–30. leveysasteelle.
<ref>www.nature.com/nature/journal/v396/n6710/full/396453a0.html</ref>
Nyt ne ovat noin 72. leveysasteella, ja jääkaudella olivat 62-5462–54 leveysasteella. Kun jäätiköt kasvavat yli kriittisen rajan, niiden Auringon säteilyä heijastava vaikutus jäähdyttää Maata, mikä se lisää jäätiköiden kasvua, ja lopulta koko Maa on jäässä. Tämä voisi tapahtua kun Maa on 1,01-1,02 AU:n päässä Auringosta.
 
Mutta tästä riippumatta S. Franck, A. Block, W. von Bloh, C. Bounama, H. -J. Schellnhuber and Y. Svirezhev ovat julkaiseet tutkimuksen, jonka mukaan optimaalinen etäisyys Maan tyyppiselle planeetalle olisi 1,08 AU.<ref>http://www.sciencedirect.com/science?_ob=ArticleURL&_udi=B6V6T-41JTRSM-C&_user=10&_rdoc=1&_fmt=&_orig=search&_sort=d&view=c&_version=1&_urlVersion=0&_userid=10&md5=dab3ceff342724c8b8c1a795454045d6 Habitable zone for Earth-like planets in the solar system </ref>
Rivi 102 ⟶ 93:
{{Pääartikkeli|[[Karkaava kasvihuone-ilmiö]]}}
 
Keskilämpötilan nosutessa yli noin 33 &nbsp;°C, se alkaa nousta vesistöistä haihtuvan vesihöyryn takia merkittävästi.<ref name="geosc"/>
 
Jos planeetta kuumenee jostain syystä tarpeeksi, meristä alkaa haihtua huomattavia määriä vettä. Vesihöyry on merkittävä kasvihuonekaasu, joka taas nostaa planeetan lämpötilaa, joka taas haihduttaa lisää vettä. Näin tapahtuu [[karkaava kasvihuone-ilmiö]]. Toisaalta ainakin tiettyyn rajaan asti tämä lisää pilvisyyttä, joka laskee Maan pintalämpötilaa.
 
Jos on riittävän kuumaa, valtamerien kiehuminen
luo niin suuren määrän [[vesihöyry]]ä, että sen aiheuttama kasvihuone-ilmiö kuumentaa Maan pätsiksi jossa on jopa 1500 °C.<ref>http://www.geosc.psu.edu/~kasting/PersonalPage/Pdf/Icarus_88.pdf</ref> Tällöin [[karbonaattikivi]]in sitoutunut [[hiilidioksidi]] vapautuu. Samalla vesihöyry karkaa avaruuteen hajottuaan hapeksi ja vedyksi. <ref>Planeetta maan elämä ja kuolema</ref> Toinen vapautuva [[kasvihuonekaasu]] on syvämeren [[klatraattikivi]]en [[metaani]]. Kasvihuoneilmiö on karannut [[Venus|Venuksessa]], jonka keskilämpötila on 460 &nbsp;°C.
 
Karkaava kasvihuoneilmiö voisi käynnistyä Maassa jos auringon säteilyteho kasvaisi 1,1 -kertaiseksi nykyisestä. Tämä vastaa Maan siirtämistä 0,95 [[Astronominen yksikkö|AU]]:n päähän Auringosta.<ref name="geosc"/>
Rivi 117 ⟶ 108:
{{Pääartikkeli|[[Auringonkaltainen tähti]]}}
 
Elämän kehitys on evoluutioajatusten mukaan hyvin hidasta ja vie laskutavasta riippuen 500-4500500–4500 miljoonaa vuotta. Maassa [[monisoluiset|monisoluisten]] eliöiden pohjat [[aitotumaiset]] ilmestyivät melko kauan aikaa sen jälkeen, kun [[alkeistumaiset]] [[bakteerit]] ilmestyivät. Aitotumaisten kehitys suuriksi monisoluisiksi vei pitkän ajan, ja [[nykyihminen|älyelämän]] kehitys vei vielä tästä eteenpäin vaihtelevien arvioiden mukaan ainakin noin 600-700600–700 miljoonaa vuotta.
 
Aurinko on tyypin G2V tähti, eli [[spektriluokka|spektriluokan]] G2 pääsarjan tähti, jonka [[absoluuttinen kirkkaus]] on 4,8 ja ikä noin 4500 miljoonaa vuotta. alussa auringon kirkkaus oli noin 70&nbsp;% nykyisestä, ja Maa pysyi lämpimänä luultavasti nykyistä suuremman ilmakehän hiilidioksidi- ja metaanipitoisuuden kasvihuonevaikutuksen takia.
Auringon kirkastuminen on vuosimiljardien aikana lähentänyt Maata kohti asuinkelpoisen vyöhykkeen sisäreunaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.uapress.arizona.edu/onlinebks/PPIV/chap49.pdf | Nimeke = PART VIII Initial Conditions for
Astrobiology| Tekijä = | Tiedostomuoto =PDF | Selite =s. 1378 Figure 1, s 1382 Figure 2 | Julkaisu = Protostars and Planets IV|
Rivi 131 ⟶ 122:
Aurinkoa huomattavasti kylmemmillä tähdillä, varsinkin [[punainen kääpiö|punaisilla kääpiöillä]] oletetaan [[vuorovesilukkiutuminen|vuorovesilukkiutumisen]] mahdollisesti estävän tai ainakin rajoittavan planeettojen elinkelpoisuutta. Lisäksi oletetaan planeettojen massan olevan verrannollisia keskustähden massaan. Näin alle 0,4 Auringon massaiselta tähdeltä ei ehkä useinkaan löytyisi elinkelpoisia planeettoja. On myös väitetty pienimassaisten tähtien planeettojen jäätyvän helposti yhteyttämisen alkaessa. Kiistely avaruudessa hyvin yleisten punaisten kääpiöiden soveltuvuudesta elinkelpoisille planeetoille jetkuu yhä tutkijoiden parissa.
 
Jatkuvasti elinkelpoinen vyöhyke lienee varmasti suunnilleen pääsarjan tähdillä, joiden [[spektriluokka]] on F8V–K2V. Näitä on 49 lähimmästä tähdestä vain neljä eli noin 8&nbsp;% ja sadasta noin 10 eli 10&nbsp;%.<ref>http://www.astronomynotes.com/tables/tablesc.htm</ref>
Jos halutaan pelata varman päälle, Auringon kaltaiseksi tähdeksi voidaan sanoa [[pääsarja|pääsarjan tähteä]], jonka spektriluokka on G. kaikein varmimpia ehdokkaita elämälle ovat [[Auringon kaksonen|Auringon kaksoset]], yksinäiset luokan G2 spektrityypin pääsarjan tähdet, joiden hyvin monet eri ominaisuudet ovat lähellä Auringon vastaavia ominaisuuksia. Tunnetuin Auringon kaksonen on [[18 Scorpii]]. Gliesen 4388 lähitähden joukossa on vain 49 G2V-tyypin tähteä joista kaikki eivät liene tarkkaan ottaen Auringon kaksosia.
<ref>http://heasarc.gsfc.nasa.gov/W3Browse/star-catalog/cns3.html</ref><ref>http://www.daviddarling.info/encyclopedia/G/Gliese_Catalogue.html</ref><!-- ref itse tehty haku tyypille G2V Gliesen on-line-palvelussa, ja daviddarlingin ilmoittama tieto 4388 lähitähdestä-->
Rivi 137 ⟶ 128:
===Kaksoistähdet===
 
[[Kaksoistähti|Kaksoistähdissä]] kaksi tähteä kiertää toisiaan. Suurin osa kaikista auringon tyyppisistä tähdistä on [[kaksoistähti]]en komponentteja: kaksoistähtiä kaikista 0,5–1,5 auringon massaisista tähdistä on noin 65 &nbsp;%. Aikaisemmin väitettiin, ettei kaksoistähdille voi syntyä planeettoja. Nykyisten tutkimusten mukaan voi, ja planeettojen radat pysyvät kohtalaisen vakaina, jos tähdet ovat joko aivan lähekkäin tai kohtuullisen kaukana toisistaan. Vakaa vyöhyke tähden ympärillä ulottuu siinä 1/5–1/7 päähän tähtien välimatkoista, tai ulkopuolelle 5x–7x päähän. Varmasti epävakaita ovat radat, jotka ovat
1/3 - 33–3,5 tähden välimatkan päässä.<ref>http://www.solstation.com/habitable.htm</ref> Lisäksi on otettava huomioon, että jotkut teoriat vaativat Maata komeetoilta suojelevan Jupiterin Maata huomattavasti ulommas.
 
Nämä kriteerit täyttäviä tähtiä on noin 2/3 kaksoistähdistä. Erään toisen arvion mukaan viidellä prosentilla kaksoistähdistä voisi molempia tähtiä kiertää yhtä aikaa elinkelpoisessa vyöhykkeessä planeetta. Yksittäisiä tähtiä voisi kiertää planeetta 50 prosentissa tapauksista. Jos on kaksi tähteä, jotka kiertävät toisiaan 1 AU:n päässä, jonkinlaisia ratoja voi olla jo 2,5 &nbsp;AU:n päässä tähtien yhteisestä massakeskipisteestä.
Esiplanetaariset kiekot näyttävät kaksoistähdillä olevan yhtä yleisiä kuin yksinäisillä tähdillä.
Havaintojen mukaan esiplanetaarisia kiekkoja on eniten hyvin lähekkäisillä ja erillisillä kaksoistähdillä.
Niillä nuorilla tähdillä joiden väli on 0-3 AU, ja myös niillä joiden väli on 50-500 50–500&nbsp;AU on kiekkoja. Kaksoistähdillä, joiden väli on 3-50 3–50&nbsp;AU, ei ole esiplanetaarisia kiekkoja.<ref>http://www.solstation.com/habitable.htm</ref>
 
== Elinkelpoinen vyöhyke galaksissa eli GHZ ==
Rivi 149 ⟶ 140:
Galaktinen elinkelpoinen vyöhyke ({{K-en|Galactic Habitable Zone}}, '''GHZ''') on se alue [[galaksi|galaksissa]], joka on tarpeeksi kaukana galaksin ytimestä, jotta korkean tähtitiheyden aiheuttamat tähtien keskinäiset ohitukset, galaksiytimen [[musta aukko|mustan aukon]] ympäristöstä tuleva säteily tai [[supernova|supernovien]] purkaukset eivät aiheuta vaaraa elämälle. Galaktisen elokehän ulkorajan määrittelee vastaavasti vaatimus, että alueella pitää olla saatavilla riittävästi raskaita alkuaineita (terrestriaalisten) [[planeetta|planeettojen]] muodostumiseen tähtien ympärille.
 
Paras ympäristö planeettojen syntymiseen saattaa olla [[kierteisgalaksi]]. Pallomaiset tähtijoukot ovat metalliköyhiä ja tähtitiheitä. Tämän takia niissä ei ehkä ole planeettoja, ja jos on, tähtien väliset törmäykset häiritsevät planeettakuntien kehitystä ja vakautta ainakin ulkoplaneettojen osalta. [[Elliptinen galaksi|Elliptiset galaksit]] ja pienet [[galaksi]]t ovat metalliköyhiä. [[Magellan]]in pilvissä metallipitoisuus on 10–40 &nbsp;%.
 
Galaktisen elokehän määrittelyn tarkat reunaehdot kuten gammapurkausten vaikutukset ekosysteemeihin tunnetaan vielä huonosti, ja vyöhykkeen arvioiminen onkin erittäin vaikeaa. Omassa galaksissamme, [[Linnunrata|Linnunradassa]], elokehän on arvioitu olevan keskimäärin noin 25 &nbsp;000 [[valovuosi|valovuoden]] eli kahdeksan kilo[[parsek]]in etäisyydellä galaksin keskustasta. Galaktisen elokehän sijaintiin vaikuttaa suuresti galaksin koko, tyyppi ja keskimääräinen kemiallinen koostumus, joten muissa galakseissa elokehän sijainti voi poiketa paljonkin Linnunradan vastaavasta tai se voi jopa puuttua kokonaan.
 
==Katso myös==
Rivi 183 ⟶ 174:
[[Luokka:Maan ulkopuolinen elämä]]
[[Luokka:Planeettatutkimus]]
 
 
{{Link GA|sv}}
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Elinkelpoinen_vyöhyke”