Kukkakasvilajeja tundralla tavataan yhteensä noin 900, esimerkiksi [[Grönlanti|Grönlannissa]] noin 400 ja [[Huippuvuoret|Huippuvuorilla]] 150. Etelämantereella esiintyy vain kahta siemenkasvilajia, mutta sammalia ja jäkäliä on useita varsinaisella tundralla.
Tundralla voi kasvaa joitakin kääpiökasvuisia puita, kuten [[vaivaiskoivu]]a (''Betula nana''). Arktisella tundralla on laajoja soita. Ne peittyvät talvisin suojaavan lumikerroksen alle ja selviävät siten seuraavaan kesään. Tundran ja metsän välistä rajaa kutsutaan puurajaksi. [[Jääkausi|Jääkaudella]] [[Eurooppa]]a peitti oma, nykyisin kadonnut tundralajinsa, [[arotundra|jääkauden tundra]].
Tundrakasvillisuuteen vaikuttaa maaperän tyypin (kalliota, suota) ja lämpötilan lisäksi myös maaperän mineraalikoostumus.
== Alpiininen tundra==
Tundraa muistuttava kasvillisuusvyöhyke on [[alpiininen vyöhyke]], jossa on karua vuoristokasvillisuutta. Valaistusolot siellä ovat monesti parempia kuin varsinaisella tundralla, ja jolla esiintyy myös normaali vuorokaudenaikojen välinen lämpötilanvaihtelu, toisin kuin tundralla. Korkeilla vuorilla kasvava vuoristokasvillisuus muistuttaa tundraa. Vuoristossa on kylmää.
VuoristojenTundraa muistuttava kasvillisuusvyöhyke on kylmässä korkeilla vuorilla kasvava [[alpiininen vyöhyke]], jossa on karua tundramaista vuoristokasvillisuutta. Valaistusolot siellä ovat monesti parempia kuin varsinaisella tundralla, ja jolla esiintyy myös normaali vuorokaudenaikojen välinen lämpötilanvaihtelu, toisin kuin tundralla. Arktisesta vyöhykkeestä etelään olevilla vuoristojen tundra-alueille päivä on yhtä pitkä kuin ympäristössä, ei samanlainen kuin arktisilla vyöhykkeillä. Tämä luo kasvillisuudelle toisenlaisia mahdollisuuksia kuin arktisilla tundrilla. Toisaalta tuulisuus ja vuorenrinteiden kaltavuus sekä ilman ohuus rasittavat kasvillisuutta. Valoa on silloin saatavilla paremmin ympäri vuoden kuin kaamos-napa-alueille. Vuoristoissa myös sataa usein ja on eroa vuorten etelä- ja pohjoisrinteiden välillä. Pohjoisrinne on useammin varjossa. Vuoristokasvillisuutta kasvaa esim. Andeilla, Alpeilla ja Himalajalla. Sekä tundralla että vuoristoalueilla viihtyy ns. arktis-alpiininen lajisto, johon kuuluvat esim. hetehorsma (''Epilobium alsinifolium'') ja valkoyökönlehti (''Pinguicula alpina'') mutta joistain lajeista on alppi- ja tundraversio, esim. jääleinikistä
